Eletään maaliskuun alkua ja Talvisodan ratkaisuhetkiä vuonna 1940. Neuvostoliiton tiedustelupalvelun NKVD on hyvin perillä Suomen epätoivoisesta tilanteesta.
Tiedustelupalvelun raporttien mukaan suomalaiset eivät kestäisi kolmea viikkoa kauempaa.
Suomelta kerrottiin puuttuvan raskasta tykistöä ja lentokoneita – ja kaiken lisäksi sotilaat olivat uupuneita.
Neuvostoliiton tiedustelupalvelu NKVD kuitenkin pommitti suurvallan johtajaa Josif Stalinia hälyttävillä tiedoilla. Suomi oli saamassa merkittävää tukea useilta länsivalloilta, muun muassa Yhdysvalloilta, Britannialta ja Ranskalta.
Tiedustelun mukaan Ranskasta, Britanniasta, Yhdysvalloista ja Italiasta olisi lähetetty Suomeen valtavia määriä, yli 400, lentokonetta. Lisäksi Suomeen olisi tulossa kolme divisioonaa miehiä, jotka Ruotsi laskisi läpi näennäisestä puolueettomuudestaan huolimatta.
Myös Ranskan armeijan huoltojoukot olisivat jakaneet jo 20 000 lumipukua ja saman verran vuoristoreppuja, ja myös pakolaispuolalaiset olisivat liittymässä mukaan sotaan yhdellä, sitten kahdella divisioonalla.
Tiedot länsivaltojen Suomelle tarjoamasta avusta selviävät Helsingin yliopiston poliittisen historian professorin Kimmo Rentolan torstaina julkaistusta kirjasta Stalin ja Suomen kohtalo (Otava 2016).
Kirjassa kerrotaan, että tässä hälytyksen, vaaran ja nöyryytyksen ilmapiirissä Stalin päätyi hyvin julmaan ratkaisuun. Neuvostoliiton johtaja päätti panna toimeen yhden historian tuhoisimmista joukkomurhista.
"Itä-Puolasta saadut tai jälkeenpäin pidätetyt 25 700 puolalaista upseerisotavankia ja vastaavan tason henkilöä päätettiin teloittaa; tapahtumapaikoista tunnetuimmaksi on jäänyt Katynin metsä. Perustelun esitti Berija: ´Jokainen heistä vain odottaa vapautumistaan saadakseen mahdollisuuden osallistua aktiiviseen taisteluun neuvostovaltaa vastaan´, kirjassa kerrotaan Katynin joukkomurhasta.
"Suomen sotaa ei puolalaisten surmapäätöksessä suoraan mainittu, mutta vankileirien kapasiteetin hankkiminen suomalaisia varten oli ollut useaan otteeseen esillä, viimeksi 21. helmikuuta. Se oli prosessin yksi taustatekijä. Ja juuri teloituspäätöksen tekoaikaan Stalinin täytyi luopua hahmottelemastaan hankkeesta surmata samanlainen ryhmä suomalaisia. Hänen käsiinsä joutuneista puolalaisista ei koskaan saisi tulla samanlaista kiusaa", kirjassa pohditaan.
Länsivaltojen pelon ja Suomen aluemyönnytysten jälkeen Neuvostoliitto päätyi rauhansopimukseen Suomen kanssa. Sopimus allekirjoitettiin illalla 12. maaliskuuta 1940.
Uutuuskirjassa kuitenkin kuvataan, miten pienestä saattoi olla kiinni Suomen selviäminen sodassa.
Rauhantekoa seuraavana päivänä Neuvostoliiton tiedustelupalvelu toimitti Stalinille saman tiedon, jonka Mannerheim oli saanut jo kymmenen päivää aiemmin. Tiedon mukaan liittoutuneiden apuhankkeessa oli vakavia ongelmia: Suomi ei saisikaan niin valtavaa apua länsivaltioilta kuin aiemmin oli luultu.
"Lordi Halifax [Englannin silloinen ulkoministeri] oli sanonut, että oli mahdotonta lähettää suomalaisten pyytämää sataa pommikonetta, yhtä vähän kuin 50 000 miestä maaliskuussa. Korkeintaan 12 000 voitaisiin lähettää. Ja Ruotsi oli kuin olikin kategorisesti kieltänyt kauttakulun."
Kun tieto Suomen saamasta, luultua heikommasta, avusta oli saavuttanut Moskovan ja Stalinin, oli silloinen Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov jo allekirjoittanut rauhansopimuksen Suomen kanssa.
Rentola nostaakin kirjassaan esille sattuman ja ajoituksen roolin maailmanhistorian kulussa. Lisäksi hän muistuttaa nyky-Suomen perusmyytistä, jonka mukaan Suomi taisteli Talvisodassa yksin suurvaltaa vastaan.
"...kuten näimme, yksin ei oltu. Lännen uhalla oli ratkaiseva vaikutus Staliniin, eikä Ruotsinkaan aineellinen apu ollut merkityksetön."
Kimmo Rentola on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori. Rentola on erikoistunut kylmän sodan historiaan, Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin ja suomalaiseen kommunismiin. Rentolan uusi kirja Stalin ja Suomen kohtalo (Otava 2016) julkaistiin torstaina.
JUHA VAINIO, HELSINKI / LÄNNEN MEDIA