Uutisanalyysi
Jos presidentinlinnassa katseltiin maanantaiaamuna Aamulehden toimittajien Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen kirjanjulkistusta Helsingin Akateemisesta, muutama kommentti saatettiin kirjata ruutuvihkoon.
Etenkin Nurmi onnistui aina kohteliaaseen tyyliinsä muun muassa sanomaan, että a) Niinistö on populisti b) Niinistö on osa kylmän sodan ulkopoliittista maailmaa ja c) Niinistö pitää kabinettipolitikoinnista kulissien takana. Jokaista räväkkää tulkintaa seurasi sitten täydentäviä ja tasapainottavia perusteluja, kuten myös kaksikon helppolukuisessa ja kiinnostavassa kirjassa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into Kustannus).
Kahlasin kirjan tuoreeltaan läpi. Rohkenen sitä suositella: kerronta on sulavaa, asiantuntevaa ja paikoin kärkevää. Samalla voin kuvitella, että Niinistö puree tovin alahuultaan. Kaipa noihin tekisi mieli vastata.
Maailmalta tiedetään, että kun päähenkilö reagoi poliittisen reportaasikirjan eteen heittämiin täkyihin, se vain kasvattaa kirjan kiinnostavuutta. Kun presidentti Donald Trump raivostuu kirjasta Twitterissä, se kasvattaa myyntiä enemmän kuin hänen toisille teoksille antamansa suositus. Mitenkähän olisi meillä?
Suomen oloissa presidentin tärisyttäminen näin rohkeilla tulkinnoilla on poikkeuksellista. Pikemminkin meillä mennään laajaan unisonoon sen ihastelussa, miten etevästi presidentti tehtäviään hoitaa. Presidenttiä ja hänen edustamaansa yhden hengen instituutiota kunnioitetaan, ja niin Nurmikin vakuutti tilaisuuden lopuksi tekevänsä. Eipä Niinistö ole antanut muuhun aihetta.
Presidentti on "sivistynyt populisti"
Käydäänpä läpi äkkiseltään räväköitä väitteitä.
"Populistina" Niinistö on kirjoittajien mielestä positiivinen ja sivistynyt hakeutuessaan kansan puolelle poliitikkoja kritisoimaan. Kylmän sodan terminologian hän on omaksunut, koska on 1948 syntyneenä "viimeinen suurten ikäluokkien edustaja vallan huipulla".
Kabinettipolitikoinnin tai nobelisti Bengt Holmströmin sanoin "lehmänkaupat" Niinistö taitaa, sillä hän on kokenut poliitikko.
Uutiseksi nousee luku, jossa kerrotaan Niinistön osallistumisesta pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kasaaman kilpailykykysopimuksen eli kikyn vauhdittamiseen. Niinistön kutsumasta tapaamisesta Mäntyniemessä ei ole julkisuudessa puhuttu.
Tasavallan presidentti on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimija. Sisäpoliittista valtaa perustuslaki ei enää Niinistön kausilla juuri anna. Ei juristi Niinistö silti ole perustuslakia venyttänyt, tietenkään, eikä kirjakaan sellaista väitä.
Perustuslaki ei kiellä presidentiltä puhevaltaa. Ei hän sentään ole Ruotsin kuningas tai Japanin keisari. Kansan valitsema presidentti voi fundeeraamalla ja ihmisiä yhteen saattamalla edistää asioita, joita pitää tarpeellisina Suomelle.
Värikäs uutiskirja vai hillitty perusteos
Niinistöstä julkaistaan tällä viikolla kaksi kirjaa. Voin suositella molempia. Päällekkäisiä kuvailuja ei ole paljon. Peräkkäin luettuna kirjat antavat parhaat eväät omiin johtopäätöksiin.
Nurmen ja Mörttisen kirja on värikäs ja rohkea, tietoisesti uusiin tulkintoihin pyrkivä uutisteos, joka haluaakin kohauttaa.
Kalevan ex-päätoimittajan Risto Uimosen Sauli Niinistö – tasavallan presidentti (WSOY) on hillitty ja luotettava perusteos, jonka lukeminen auttaa ymmärtämään perustuslain muutoksia ja muita Niinistön presidenttiyden nyansseja.
Jos olet politiikan ympyröissä valmiiksi syvällä, enemmän uutta irronnee Nurmelta ja Mörttiseltä. Jos pidät eheästä ja valmiiksi ajatellusta presidenttikirjasta, valitse Uimonen. Aloita mieluiten lukemalla Uimosen ensimmäinen Niinistö-kirja, Puolivallaton presidentti (WSOY 2012).
Niinistö-kirjojen suurin ero on kritiikissä. Uimonen ei oikeastaan löydä aihetta Niinistön arvosteluun. Nurmi ja Mörttinen raaputtavat vähän hakemallakin säröä liki täydellisen valtiomiehen imagoon.
Matti Posio