Syysaamujen kahvipöydässä kannattaa lukea sellaisia uutisia, jotka voimaannuttavat. Eilen heitimme vaimon kanssa keittiössä läpyt, kun tavasin ääneen otsikon: ”Tutkimus: Keski-ikä on huippuikä ja aivot ovat parhaimmillaan kuusikymppisenä.”
Nice! Se tarkoittaa, että me ja noin 1,5 miljoonaa muuta suomalaista olemme elämämme tikissä juuri nyt.
Helsingin Sanomat pohjaa uutisensa arvostettuun Intelligence-tiedelehteen. Sen artikkelissa professori Gilles Gignac paljastaa, milloin ihmisen psykologinen toimintakyky on huipussaan. Vastaus kuuluu: 55–60 vuoden iässä.
Tässä kohtaa näen ikäluokkani juoksevan – jos polvet kestävät – torille juhlimaan voittoa nuoruuden ylivallasta.
Arvioiden mukaan ihmisen fyysinen huippu saavutetaan noin 25-vuotiaana, ja älylliset kyvytkin alkavat hiipua jo nuorena aikuisena. Urheilijan ura huipentuu kolmikymppisenä, ja moni matemaatikko tekee parhaat työnsä ennen 35 ikävuotta.
Luojan kiitos, Gignacin raportin mukaan todellisuus on paljon monimutkaisempi. Tutkijat tunnistivat 16 psykologista ominaisuutta, jotka edustavat pysyviä piirteitä ja ennustavat kykyä pärjätä elämässä.
Noiden 16 joukkoon kuuluvat muun muassa päättelykyky, tunneäly sekä persoonallisuuden piirteet kuten tunnollisuus, emotionaalinen vakaus ja avoimuus kokemuksille.
Uutisjutun perusteella moni näistä ominaisuuksista saavuttaa huippunsa vasta myöhään elämässä. Esimerkiksi tunnollisuus on parhaimmillaan noin 65 vuoden iässä, emotionaalinen vakaus taas vasta 75 vuoden iässä. Kyky vastustaa tiedollisia vinoumia ja päättää viisaasti voi sekin kehittyä yli 70 ikävuoden.
Mikä parasta, luulen että tämä tarina on tosi. Tunnen nimittäin jotain samaa omassa arjessa. Nuoruuden nopeus on ajat sitten mennyttä, mutta näen nyt asioiden välisiä yhteyksiä, joita en silloin osannut nähdä.
Nykyään myös tunnistan saman tien, jos joku yrittää vähääkään manipuloida minua tai muuten vain myydä hevonkukkua. Näillä kilometreillä alan tietää, mitkä asiat elämässä merkitsevät ja mitkä ovat enempi turhaa melua. Tunnen riittävän usein luovuutta ja vakautta. Kumpikin tuntuu hyvältä.
Toivotaan vain, että työmarkkinatkin perehtyvät Gignacin tutkimukseen. Ikäsyrjinnän sijaan olisi korkea aika keskittyä yksilöiden kykyihin ja ominaisuuksiin. Koneälyn tulevaisuudessa tarvitaan puikkoihin ihmisiä, joilla on kehittynyt psykologinen toimintakyky.