Heinäkuun alussa voimaan astunutta sosiaali- ja terveysalan uudistusta ei päästä täysillä hyödyntämään vielä hetkeen. Terveydenhuollon tehtävät siirtyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä uusille hyvinvointitoimialueille vuoden 2023 alettua, mutta tietojärjestelmien kehittämiseen päästään pureutumaan paremmin vasta sen jälkeen.
Eduskunta hyväksyi ennen juhannusta hallituksen esityksen vuosia suunnitellusta sote-uudistuksesta.
Yksi uudistuksen tavoitteista on tietojärjestelmien yhtenäistäminen eri alueiden välillä.
Jokainen hyvinvointialue vastaa uudistuksen myötä omista tietojärjestelmistään.
Tammikuussa 2023 tarkoituksena on pääasiassa käyttää vielä vanhoja järjestelmiä, kuten asiakas- ja potilastietojärjestelmiä sekä Omakantaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntijan
– Aikataulu muutoksessa on tiukka, ja siksi tällä hetkellä keskitytään lähinnä hyvinvointialueisiin siirtymiseen. Isot digitaaliset loikkaukset ovat varmasti luvassa vasta alueiden muodostamisen jälkeen, Huovila kertoo.
Hän painottaa, että uusien tietojärjestelmien kehittämistä pitäisi suunnitella jo nyt eikä vasta puolentoista vuoden päästä.
– Tällaiset järjestelmäuudistukset ovat tosi vaativia hankkeita. Tammikuusta 2023 alkaen menisi ehkä kolmesta viiteen vuotta, ennen kuin uudesta sote-järjestelmästä aletaan saamaan selkeää etua. Kun perinteisen toimialan, kuten terveydenhoitoalan, perusjärjestelmää uudistetaan, siinä muutetaan koko toiminnan kulttuuri, Rauhala sanoo.
Tärkeää uudistuksessa on myös toimiva yhteistyö.
– Uusien tietojärjestelmien kehittämistä ei saisi antaa liikaa tietotekniikan ammattilaisten käsiin. Terveydenhoidon ammattilaisten on vaikea sopeutua jonkun toisen tekemään järjestelmään.
– Jos samaan aikaan tehtäisiin laaja järjestelmäuudistus ja siirtymä hyvinvointialueisiin, siinä menisi liian pitkä aika, hän toteaa.
Uudistuksen tietotekninen muutos on Rauhalan mukaan ”ennennäkemätön”. Sillä pystytään parhaimmillaan viemään palvelut uudelle tasolle, mutta pelkällä perusmuutoksella ei sote-uudistuksen tavoitteita saavuteta.
– Ymmärrämme nyt sen, miten yksittäistä asiakasta on hoidettu tähän mennessä. Suomesta puuttuu kuitenkin täysin järjestelmä, jolla pystyttäisiin hyödyntämään ennakoivaa tietoa terveydenhuollossa. Seuraava askel on ajoittaa hoito oikein ennakoimalla, Rauhala selittää.
Esimerkkinä hän mainitsee kakkostyypin diabeteksen, johon kuluu Suomessa vuosittain noin kaksi miljardia euroa.
– Kakkostyypin diabetesta pystytään aika hyvin ennakoimaan, ja siksi hoitoja ja sitä kautta hoitokustannuksia voitaisiin ennaltaehkäistä suhteellisen helposti.
Jotta tämä voidaan saavuttaa, pitää olemassa olevaa ja tulevaisuudessa saatavaa potilasdataa käyttää tehokkaammin. Siten pystytään myös vähentämään lääkitys- ja hoitovirheiden määrää.
Lähtökohdat sähköiseen uudistukseen ovat hyvin erilaiset eri alueilla.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Apotti-ratkaisussa on otettu sähköisiä palveluita laajalti käyttöön. Vaasan, Keski-Suomen, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiireissä niitä on suunniteltu kehitettävän Aster-hankkeessa, mutta joillain alueilla sähköinen kehitys laahaa jäljessä.
Epätasa-arvoiset lähtökohdat saattavat Rauhalan mukaan aiheuttaa ongelmia sote-uudistuksen edetessä, jos niihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota.
– Uhkana on, että kehitys on toisaalla nopeampaa ja toisaalla hitaampaa, jolloin hyvinvointialueiden välille syntyy digitaalinen kuilu.
Hänen mukaansa kehitystyössä on tehtävä viisaita päätöksiä siitä, mille pohjalle uudistuksia lähdetään rakentamaan.
– Pitää esimerkiksi pohtia, kootaanko uusi järjestelmä vanhojen järjestelmien parhaista paloista vai kehitetäänkö niitä. Tässä pitää katsoa 10–20 vuotta eteenpäin. Jo nyt pitäisi miettiä, mitä tämä varsinainen uudistus vaatii ja mihin suuntaan uutta järjestelmää aletaan kehittämään vuodesta 2023 lähtien.
Juho Niemistö
