Heinäkuussa voimaan tullut taksilain uudistus aiheuttaa uudenlaisen uhan koulukyydeille etenkin paikkakunnilla, joissa yrittäjiä on vähän.
Koska takseilla ei enää ole päivystysvelvollisuutta eikä asemapaikkaa, jotkut kunnat ovat olleet huolissaan siitä, miten lakisääteiset koulukyydit hoidetaan, kun taksit saavat vapaasti valita missä ajavat.
Harvaan asutuissa kunnissa voi olla vain yksi taksiyrittäjä, joka on ajanut tiettyä koulukyytireittiä. Jos hän ei jatkossa enää ole kiinnostunut siitä, korvaajaa ei välttämättä löydykään. Asia konkretisoituu muutaman vuoden sisällä, kun vanhat sopimukset kyydeistä päättyvät ja uusia aletaan sorvata.
Harvaan asutussa kunnassa taksien dynamiikka on erilainen kuin tiheään asutuissa. Esimerkiksi koulukyytien voisi ajatella olevan varmaa ja tasaista tuloa, jota moni yrittäjä haluaisi saada.
Pienen paikkakunnan taksiyrittäjän saattaa kannattaa priorisoida ja valita esimerkiksi kela-kyytien ajaminen. Niistä saa hyvät rahat, kun matka sairaalaan saattaa esimerkiksi Lapissa olla satoja kilometrejä yhteen suuntaan.
Mitä kunta voi tehdä, jos koulukyytien kilpailutuksessa ei jollekin reitille tule yhtään tarjousta?
– Hyvä kysymys. Silloin aletaan varmaan pohtia, voitaisiinko sitä tehdä kunnan omana toimintana. Eli joku kunnan työntekijä saa tällaisen tehtävän, sanoo Kuntaliiton johtava lakimies Katariina Huikko .
Toinen vaihtoehto on antaa kuntalain mukainen palveluvelvoite jollekin liikennöitsijälle. Se ei nimestään huolimatta tarkoita pakottamista vaan tarvitaan myös kiinnostunut kumppani.
– Se on kyllä sellainen instrumentti, että sitä ei ole Suomessa hirveästi käytetty.
Suomen laajimmassa kunnassa Inarissa koulukyydit ovat toistaiseksi hanskassa, sillä vanhat sopimukset ovat voimassa vielä vuoden ajan.
– Mielenkiinnolla seuraamme, miten tilanne etenee, sanoo sivistysjohtaja Ilkka Korhonen .
Taksilain uudistuksessa yksi toive oli, että kustannukset vähenevät, kun kilpailu lisääntyy. Asia ei kuitenkaan ole syrjäseuduilla niin yksinkertainen, sillä yrittäjiä ei välttämättä ole niin paljon, että kilpailua todellisuudessa syntyisi.
Korhonen sanoo, että koulukyytien kustannukset ovat nousseet jo aiempien säädösmuutosten takia. Valtion tuen supistuessa muun muassa linja-autovuoroja on vähennetty tai lopetettu.
Toisaalta taksinkuljettajien ammattilaisuuskriteerien löystyminen voisi helpottaa koulukyytienkin järjestämistä, jos vain uusia yrittäjiä ilmaantuisi alalle. Kun taksia voi ajaa myös osa-aikaisesti ilman päivystysvelvoitetta, koulukyytejä voisi hoitaa vaikka joku tietyillä kulmilla asuva ihminen oman työnsä ohessa. Hänen ei tarvitsisi olla kokopäiväinen taksikuski.
Korhonen kuitenkin arvelee, että aivan lähitulevaisuudessa tällaista ei Lapissa nähdä. Vanhassa systeemissä ollaan vielä pitkään kiinni, vaikka säännöt muuttuivatkin.
– Se vaatii varmasti vuosien totuttelun ja esimerkkejä siitä, miten tällainen on lähtenyt toimimaan jossain muualla.
Uuden taksilain myötä myös koulukyytien kustannukset saattavat nousta.
Aikaisemmin koulutaksin hinta perustui taksoihin, ja tarjouksissa yrittäjät yleensä antoivat alennusta taksasta. Kyytien hintatasoa pystyi ennakoimaan. Nyt taksi voi maksaa periaatteessa mitä vain.
– Jos alueella on yrittäjiä vain yksi tai kilpailua hyvin vähän, on todennäköistä, että hinta saattaa nousta. Aikaisemmin taksa on sitonut hintaluokkaa, Huikko sanoo.
Jatkossa kuntien pitää määritellä kilpailutuksessa tarkasti esimerkiksi se, halutaanko tarjouksia tietylle reitille vai esimerkiksi kilometrihinnalla, sekä millaisella kalustolla koulukyytejä pitää ajaa.
Huikon mukaan kuntien kannattaisi myös tehdä jo etukäteen markkinakartoitusta eli sen selvittämistä, millaisia taksiyrityksiä alueella on, täyttävätkö niiden palvelut kunnan kriteerit ja miten pitkään niillä on kiinnostusta jatkaa toimintaansa.
Ilona Koskimäki