Hayao Miyazakin uutta elokuvaa Poika ja haikara on todella odotettu. Japanilaisen animaatiomestarin edellisestä ohjauksesta Tuuli nousee on kymmenen vuotta. Välissä ehdittiin uskoa, ettei nyt 82-vuotias Miyazaki enää ohjaisi. Uuden elokuvan tuotannon alkamisesta kerrottiin kuitenkin vuonna 2017, ja nyt se on valmis.
Marraskuun 17. päivänä Suomen-ensi-iltansa saava Poika ja haikara on jo ehtinyt valloittaa yleisönsä Japanissa. Sikäläinen nimi Kimitachi wa do ikiru ka tarkoittaa suunnilleen Miten haluat elämäsi elää?
Miyazakia rakastavassa Ranskassa Poika ja haikara nousi listaykköseksi. Menestykselle ovat vetäneet tänä vuonna vertoja vain muutamat Hollywood-elokuvat ja paikalliset kansankomediat.
– Odotukset Ranskassa olivat valtavat ja Miyazaki näyttää ne ylittävän, kertoo Mika Siltala.
Cinema Mondo
– Miyazaki on globaalissa mittakaavassa ainutlaatuinen. Japanissa Pojasta ja haikarasta ei ollut edes traileria tai mainoksia, ja se lähti siellä ennätyslukemiin. Ei tule mieleen muuta ohjaajaa, joka tällaiseen pystyisi.
Siltala korostaa ohjaajan tuotantoyhtiön Ghiblin elokuvien olevan poikkeuksia siinäkin, että ne myyvät yhä hyvin myös kotitallenteina.
Klassikoista menestyksiä jälkijunassa
Miyazakin elokuvat ovat satumaisia, mutta yhteiskunnallisia ja ekologisia. Japanilaiset myytit kohtaavat modernin maailman. Mielikuvitus on tunnistettavaa Miyazakia, vaikka aiheet vaihtelevat lapsen fantasioista tosielämän hävittäjäsuunnittelijan elämäkertaan.
Ghiblin nimestä tuli maailmanlaajuisesti laatutakuu. Miyazakin firma on tuottanut hänen ohjaustensa lisäksi kunnianhimoisia animaatioita sekä lapsille että aikuisille. Raja tavoiteyleisöjen välillä ei ole ollenkaan niin selkeä kuin vaikkapa Hollywoodissa.
Miyazaki oli Japanissa pitkään kansallisaarre, jonka elokuvat tulivat länsimaissa tutuiksi vain festivaalikävijöille. Murros alkoi 1990-luvun lopulla. Disney levitti Prinsessa Mononoken (1997) Yhdysvalloissa vuonna 1999. Ensimmäinen Suomeen tuotu Miyazaki oli Henkien kätkemä (2001).
– Olimme jo hankkineet sen, kun se ennen ensi-iltaa voitti Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon ensimmäisenä animaatioelokuvana koskaan. Perään tuli Oscar-palkinto, Siltala muistelee.
Suomessa vanhempiakin Miyazakeja tuotiin siitä alkaen ensimmäistä kertaa valkokangaslevitykseen. Ohjaajan rakastetuimpiin kuuluva Naapurini Totoro vuodelta 1988 sai Suomen-ensi-iltansa vuonna 2006.
– Klassikot saivat yhtä laajat ensi-illat kuin uudet elokuvat, ja kansa äänesti vuodesta toiseen jaloillaan, että näin pitikin tehdä.
Suomi on erityismaa
Suomessa Miyazakin elokuvat ovat hurmanneet suhteessa selvästi laajempia yleisöjä kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa.
– Olemme per capita Ghiblin suurin menestysmaa Japanin jälkeen.
Ennen Pojan ja haikaran ensi-iltaa levisi huhu, että elokuva jäisi ohjaajansa viimeiseksi. Tosin aikoinaan Miyazaki väitti, että Tuuli nousee olisi hänen jäähyväiselokuvansa.
Länsimaissa ei ehkä muistettu, että samoin ohjaaja oli kertonut eläköitymisaikeistaan ennen Prinsessa Mononoken (1997) ja Henkien kätkemän (2001) ensi-iltoja ja aina pyörtänyt puheensa.
Poikaan ja haikaraan liittyen ohjaaja ei ole antanut haastatteluja. Syyskuussa Ghibli-pomo Junichi Nishioka kertoi CNBC:n haastattelussa, ettei Miyazaki ole lopettamassa. Nishiokan mukaan ohjaaja käy toimistolla joka päivä ja kehittää ideoita seuraavaan elokuvaansa.
---
Korjattu aiempaa uutista klo 19.48: Jutussa mainittu elokuva on suomennettu nimeltään Naapurini Totoro, ei Ystäväni Totoro.
