Keskusteluja on pitkään käyty mediassa siitä, miten käy toisaalta laajan päivystyksen sairaala-asialle ja toisaalta sote-uudistukselle kokonaisuudessaan.
Keskustelujen intensiteetti lisääntyy mitä lähemmäs ratkaisua tullaan, ja nyt myös tulevien vaalien vaikutus näky selvästi.
Mitä tulee ensimmäiseen osaan, laajaan päivystykseen, ihmeellisyydet vain lisääntyvät. Samalla kun valmistelijat ovat varmoja siitä, että esitys täyttää muun muassa perustuslain vaatimuksia, ilmenee yhä enemmän sellaista, joka viittaa päinvastaiseen ratkaisuun.
Perustuslakivaliokunta työskentelee kovan paineen alla ja antanee näinä päivinä näkemyksensä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyä varten. Asiantuntijoita on kuultu ja julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan he ovat todella joutuneet toteamaan asian tärkeyden ja vaikeuden.
Tavalliselle kansalaiselle, joka sattuu olemaan sekä hiukan tietoinen asiasta että muuten vain kiinnostunut lopputuloksesta, asia vaikuttaa varsin selvältä.
Esitys nykymuodossaan ei täytä perustuslain vaatimuksia.
Onhan perustuslakivaliokunta aikaisemmin ainakin kaksi kertaa (toisella kokoonpanolla) todennut saman problematiikan sisältävät esitykset lainvastaisiksi ja mikäli eivät muuta kantaansa, jota harvoin tapahtunee, lopputulos voi olla vain yksi; muuttakaa esitys.
Myös vilkaisu perustuslakivaliokunnan lainmukaiseen ”tarkistuslistaan”, jota valiokunnan oletetaan seuraavan lainmukaisuuden toteamisessa, osoittaa, että esitys nykymuodossaan ei vastaa listan vaatimuksia.
Jos valiokunta taas päättää asiasta poliittisten perusteiden perusteella, lopputuloksesta ei ole tietoa, tai on, mikäli hallituspuolueiden edustajat valiokunnassa ovat yksimielisesti esityksen takana mutta oletetaan, että juuri perustuslakivaliokunta on ”ei-poliittinen” työssään ja katsoo ainoastaan esityksen lainmukaisuutta. Tämä asia selviää lähiaikoina.
Mitä tulee kokonaisuuden toiseen osaan, siis kaikkeen muuhun kuin laajaan päivystykseen, on havaittavissa yhä kriittisempiä kannanottoja. On ikään kuin olisi vasta nyt huomattu mitä on tapahtumassa, vaikka asiasta on keskusteltu todella pitkään.
Puolen vuoden kuluttua (1.7.2017) ylimenokauden hallitus maakuntatasolla ottaa hoitaakseen jättiuudistuksen valmistelun, että se voi aloittaa toimintansa 1.1.2019.
Sen jälkeen kunnilla ei ole mitään sanomista sosiaali- ja terveydenhuollosta.
On ollut vaikea kentällä nähdä mitä tarkoittaa, että kiinteistöjä, henkilökuntaa ja rahaa siirtyy muualle. Aika laaja tyytymättömyys vallitsee ilmeisesti kaiken lisäksi kentällä ja vaalit ovat tulossa.
Kaikki ovat tietoisia siitä, että uudistus tarvitaan ja hyväksyy sen periaatteessa mutta yksityiskohdat toteuttamisessa säikäyttävät.
Tuhannet ihmiset ovat tehneet ja tekevät edelleen päivittäin kovalla kiireellä työtä reformin eteen, mikä puhuu sen puolesta, ettei peruuttamisen tielle voida mennä.
Mielipiteitä on monia; metropolialue olisi halunnut oman ratkaisunsa, moni olisi halunnut hoitaa sosiaalipuolen asiat kunnallisena tehtävänä, köydenvetoa esiintyy tai syntyy sekä poliittisesti alueiden välillä ja alueiden sisällä.
Pohjanmaalla ollaan hyvää vauhtia menossa kohti uutta järjestelmää.
Tämän päivän epäselvyydet kirkastuvat ajan mittaan. Aina ei tiedetä etukäteen, miten asioissa käy, mutta on uskallettava ryhtyä toimeen reippaasti vain.
HANS FRANTZ