Kevät ja kesä lähestyvät vauhdilla ja maa- ja metsätalouspolitiikassa tapahtuu nyt paljon. Pitkän vaiheen jälkeen, jolloin monet tärkeät kysymykset ovat polkeneet paikallaan, useat uudistukset etenevät vihdoin.
Se on sekä välttämätöntä että odotettua, erityisesti kaikille niille, jotka työskentelevät päivittäin alkutuotannon parissa ja pitävät maaseutua elävänä.
Yksi keskeisimmistä uudistuksista on elintarvikemarkkinalain muuttaminen. Käytännössä kyse on oikeudenmukaisempien pelisääntöjen luomisesta koko elintarvikeketjuun. Tällä hetkellä vallan tasapaino on vinoutunut. Kaupalla on vahva asema, kun taas tuottajat jäävät usein heikompaan neuvotteluasemaan. Lakiesitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä.
Lakiesityksen mukaan kauppa ei enää voisi suosia omia tuotemerkkejään kohtuuttomalla tavalla. Tämä vahvistaisi kilpailua ja loisi reilummat toimintaedellytykset.
Tuottajille tulisi myös vahvempi sopimussuoja ja mahdollisuus pyytää sopimusten uudelleenneuvottelua kriisitilanteissa. Samalla valvontaa tehostettaisiin.
Tavoite on selvä. Alkutuotannon kannattavuutta on parannettava ja koko ketjuun on luotava vakaammat suhteet ilman, että kuluttajien valinnanmahdollisuuksia rajoitetaan tai hintatasoon vaikutetaan merkittävästi.
On tärkeää todeta, ettei kyse missään tapauksessa ole kauppojen omien merkkien kieltämisestä. Niillä on jatkossakin paikkansa markkinoilla.
Kyse on siitä, etteivät kaupat voi käyttää vahvaa markkina-asemaansa epäreilulla tavalla tuottajien kustannuksella. En myöskään pidä uskottavana, että uudistus itsessään johtaisi merkittäviin hinnankorotuksiin.
Kauppojen katteet ovat jo nykyisellään sellaiset, ettei vastuun siirtäminen kuluttajille hinnankorotuspuheilla ole kohtuullista. Hintojen nousulla uhkailu tilanteessa, jossa marginaalit ovat jo valmiiksi vahvat, ei ole reilua kuluttajia kohtaan.
Edistystä näkyy myös toisessa pitkään ajankohtaisessa kysymyksessä, joka on tärkeä meille, jotka asumme rannikolla ja maaseudulla eli merimetson ja valkoposkihanhen aiheuttamien ongelmien hallinnassa.
Kantojen voimakas kasvu näkyy jo nyt konkreettisesti vahinkoina maa- ja kalataloudelle sekä paikallisille ekosysteemeille.
Tarkoituksena on, että sekä valkoposkihanhi että merimetso lisätään metsästyslakiin riistaeläiminä ja samalla rauhoitetaan ympäri vuoden. Molempien lajien osalta sallittaisiin vahinkojen ehkäisemiseen tähtäävä suojametsästys alueilla, joilla ne aiheuttavat haittaa maataloudelle, kalastukselle tai lentoliikenteelle. Saalista voitaisiin myös hyödyntää, vaikkei kaupallisesti.
Tätä on odotettu pitkään. Kyse on tasapainon löytämisestä suojelun ja järkevän kannanhoidon välille. Suojametsästys on tärkeä keino vahinkojen vähentämiseksi ja kestävämmän rinnakkaiselon mahdollistamiseksi.
Välillä on ollut haastavaa saada maa- ja metsätalousministeriö toimimaan hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Siksi on hyvä, että asiassa on nyt viimein päästy eteenpäin.
Asia on parhaillaan lausuntokierroksella, ja odotamme valmista hallituksen esitystä eduskunnan käsiteltäväksi niin, että muutokset saataisiin voimaan jo syksyllä.
Maatalouden kannattavuuden vahvistaminen ja maaseudun etujen puolustaminen ovat olleet minulle tärkeitä tavoitteita koko poliittisen urani ajan.
Olen saanut tehdä töitä näiden asioiden kanssa pitkään niin hallitusneuvotteluissa kuin päivittäisessä poliittisessa työssäni. Siksi on erityisen arvokasta nähdä, että nämä asiat etenevät nyt myös konkreettisesti.