Markus Myllymäki (8.1.) julistaa, ettei mitään uskontokuntaa saa päästä markkinoimaan kouluun. Ilmeisesti Myllymäki itse sai koulussa tietää enemmän kristinuskosta kuin nykyiset oppilaat. Jostakin hän on saanut tiettyjä arvoja, kuten lähimmäisenrakkaus, pyyteetön auttaminen ja anteeksianto. Nämä ovat kaikki Jeesuksen ja Raamatun opetuksia. Ei islamin, ei hinduismin eikä ateismin (jolla ei ole absoluuttisia perusteita arvoilleen).
Nämä Jeesuksen vallankumoukselliset opit muuttivat vähitellen Euroopankin kulttuuriltaan kristillispohjaiseksi, myös Suomen. Mutta nyt näemme, että henkilökohtainen usko Jeesukseen hiipuu maassamme ja yleisesti myös kulttuuriin kuulunut kristillinen opetus heikentyy ja sitä rajoitetaan. Kouluissa opetetaan evoluution pohjalta, ns.tieteen nimissä, että olemme sattumalta tänne syntyneet eikä elämällämme ole mitään korkeampaa päämäärää, puhumattakaan ikuisuudesta. Onko siis ihme, että nuoriso voi pahoin.
Jumalan 10 käskyä ovat elämää suojelevia silloinkin, kun ei vielä henkilökohtaisesti usko Jeesukseen. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt muuttivat maailmaa, koska he oman henkensä uhallakin (koska uskoivat ylösnousemukseen) pitivät kiinni uskostaan ja Uuden testamentin rakkaudellisista ohjeista. He ottivat huomaansa heitteille jätettyjä lapsia, sillä siihen aikaan Rooman valtakunnassa perheen isäntä sai lapsen syntymän jälkeen päättää, otetaanko lapsi hoitoon vai tapetaan vai jätetäänkö heitteille. Meidän sivistyneessä, kristinuskosta luopuneessa kulttuurissa teemme tuon valinnan jo kohdussa olevasta lapsesta.
Kulttuurissa olevat hyveet ovat kannatettavia ja terveellisiä, mutta vain henkilökohtainen suhde Jeesukseen voi aikaansaada sinänsä syntisessä ihmisessä sen, että ihminen omasta mukavuudesta tinkien tekee sen mukaan, mikä on oikein, ei luullen, että tällä tavalla saisi osakseen armon, vaan rakkaudesta Vapahtajaansa, joka toi anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän. Voimme valita kannattaako ihan oikeasti elää yhteydessä Jumalaan, niin nyt kuin ikuisuudessa.
Reko Kauranen
Vaasa