Tutkija Markku Jokisipilä arvioi Tuula Haataisen.
Puolueen uskollinen soturi lähti kisaan keräilyeristä presidentillisemmillä ansioilla varustettujen demarien yksi toisensa jälkeen kieltäydyttyä.
Entisen valtionhoitajapuolueen historiallinen kannatusalho näkyy myös presidentinvaalin asetelmassa. Kuusi vuotta sitten Paavo Lipposen saavuttamaa 6,7 prosentin kannatusosuutta pidettiin katastrofaalisena, tämän hetken näkymistä siihen yltämistä voitaisiin pitää jopa jonkinlaisena torjuntavoittona.
Yhden vaalikauden ministerinä toiminut Tuula Haatainen on poliitikkona profiloitunut ennen kaikkea sosiaali- ja terveys ja sivistysalan kysymysten asiantuntijana.
Ehdokasjoukon ulko- ja turvallisuuspolitiikan raskassarjalaisiin verrattuna hänen kokemuksensa presidentin valtaoikeuksien piirin asioista on ohutta.
Hän onkin valinnut kampanjaansa arvopohjaisen lähestymistavan puhuen hyvinvointivaltion, tyttöjen ja naisten oikeuksien, solidaarisuuden, pehmeiden arvojen ja feministisen ulkopolitiikan puolesta. Päästessään puhumaan näillä vahvuusalueillaan hän on vakuuttava ja asiantunteva.
Suomalaisen poliittisen kentän asennon muutosta osoittaa se, ettei presidentinvaaleissa vuoden 2006 jälkeen ole syntynyt perinteistä vasemmisto-oikeisto -vastakkainasettelua. Moni demarikannattajakin näkee presidentinvaalin nyt enemmän henkilö- kuin aatekysymyksenä ja on valmis antamaan Sauli Niinistölle jatkokauden. Talouspoliittinen protestimieliala kohdistuu hallitukseen, ei presidenttiin. Haatainen on vaikeassa paikassa.
Kirjoittaja on Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja ja Lännen Median presidentinvaaliasiantuntija.
Hannamari Ahonen