EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen astuu ensi viikolla EU-parlamentin eteen pitämään unionin tilaa käsittelevän puheensa. Kyseinen puhe on ensimmäinen von der Leyenin unionin tilaa linjaava puhe tällä komissiokaudella.
Von der Leyen puhuu tilanteesta, jossa häneen on kohdistunut lisääntyvää kritiikkiä parlamentin eri laidoilta. Viimeksi von der Leyen oli parlamentin edessä heinäkuussa puolustamassa itseään laitaoikeiston ajamaa epäluottamusäänestystä vastaan.
Äänestyksen taustalla oli se, ettei von der Leyen ole julkistanut tekstiviestejä, joita hän vaihtoi lääkeyhtiö Pfizerin johtajan Albert Bourlan kanssa koronarokotteiden hankinnan yhteydessä. EU-tuomioistuin linjasi toukokuussa, ettei viestien julkaisematta jättämiselle ole kunnon perusteluja.
Vaikka von der Leyen selvisikin kesän luottamusäänestyksestä helposti, jännitteitä jäi.
Esimerkiksi parlamentin demarit, Renew, vihreät ja vasemmisto ovat kritisoineet komissiota muun muassa "flirttailuista laitaoikeiston kanssa" ja läpinäkyvyyden puutteesta. Kritiikkiä ovat saaneet myös Safe-puolustuslainavälineen läpimeno ilman parlamentin käsittelyä ja EU:lle epäedulliseksi katsottu tullisopimus Yhdysvaltojen kanssa.
Parlamentin vasemmistoryhmä taas kaavailee jo uutta epäluottamusäänestystä von der Leyenille. Se koskee paitsi von der Leyenin Gaza-politiikkaa myös Yhdysvaltojen kanssa solmittua tullisopimusta.
Vielä ei ole tiedossa, saako vasemmisto tarpeeksi tukea hankkeelleen. Jos saa, von der Leyen joutuu kohtaamaan jo toisen epäluottamusäänestyksen.
Jännitteet heijastuvat
Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkija Timo Miettinen sanoo STT:lle, että von der Leyenin toista komissiokautta on pitkälti määrittänyt Donald Trumpin presidenttikausi, siihen liittyvä tullipolitiikka ja Ukrainan rauhanprosessi.
– Samalla von der Leyeniin kohdistuva kritiikki siitä, ettei komission läpinäkyvyyttä ole juurikaan lisätty, on voimistunut.
Hän arvioi, että itse koronarokoteviestejä koskeva luottamusäänestys jää kuitenkin varsin pieneksi kolhuksi.
Äänestys kertoo enemmänkin siitä, että parlamenttiryhmien väliset jännitteet kanavoituvat nyt osittain von der Leyeniin.
– Näen, että tilanne kertoo aika paljon parlamenttiryhmien välisestä dynamiikasta ja isoista jakolinjoista. Sekä ryhmät äärioikealla että vasemmalla laidalla kokevat, että heidät on jätetty päätöksenteon ulkopuolelle ja että asioita pyritään viemään eteenpäin suuren koalition voimin.
Sääntelyn purku ärsyttää
Viime aikoina myös komission tukena seisoneiden demariryhmä S&D:n, Renewin ja vihreiden piiristä on kuulunut toistuvasti syytöksiä siitä, että von der Leyen ja parlamentin suurin ryhmä EPP myötäilevät laitaoikeistoa esimerkiksi ilmastokysymyksissä.
Ryhmien tulkintaa tukee Miettisen mukaan kaksi asiaa. On selvää, että sosiaaliset kysymykset ja sosiaalipolitiikka ovat jääneet taka-alalle nykyisen komission aikana. Sille kilpailukyvyn painotus on ollut vahva tekijä. Kilpailukykyajattelu on ajanut hyvin paljon myös vihreää siirtymää.
Omaa dynamiikkaansa on tuonut myös se, että komission avaukset ovat keskittyneet enemmänkin sääntelyn purkamiseen kuin uusien aloitteiden luomiseen. Komission "deregulaatiovimma" eli halu purkaa erilaista sääntelyä, kuten vastuullisuus- ja ilmastokriteereitä, on rassannut etenkin vihreitä.
– Komissio itse tietysti yrittää sanoa, että tämä ei vaikuta millään tavalla ilmastotavoitteisiin, mutta kun nämä ovat kuitenkin vihreälle liikkeelle olleet isoja voittoja, niin sieltä päin näitä kysymyksiä on sitten herännyt.
Vaikeita asioita edessä
EU:n kannalta maailmantilanne ei ole muuttumassa yhtään helpommaksi. EU:n on paitsi kyettävä vahvistamaan puolustustaan, myös pidettävä huoli siitä, ettei Ukrainan ja EU:n ylitse kävellä rauhanneuvotteluissa Venäjän kanssa. Kilpailukykyä olisi kohennettava ja riippuvuuksia vähennettävä. Myös EU:n toimimattomuus Gazan tilanteessa on nostanut yhä enemmän kritiikkiä.
Onko von der Leyenin kausi sitten poikkeuksellisen vaikea tai hänen saamansa kritiikki poikkeuksellista EU:n historiassa? Jotkuthan sanailevat EU:n olevan aina jonkinlaisessa kriisissä.
– 2000-luvun kehyksessä von der Leyenin saama kritiikki komission poliittisuudesta on poikkeuksellista ja edustaa siirtymää uudenlaiseen kritiikkiin, jossa poliittisuus painottuu, Miettinen sanoo.
Toisaalta esimerkiksi pidemmässä historiassa jännitteet ovat purkautuneet isommallakin tavalla. Vuonna 1999 Luxemburgin entinen pääministeri Jacques Santer päätti erota erilaisten poliittisten käänteiden jälkeen.
– Mutta tässä on kyse hiljaisesta signaalista, että poliittisuus lisääntyy.
Yleinen puheenparsi EU:sta on ollut se, ettei EU-parlamentissa ole varsinaista hallitus-oppositioasetelmaa.
– Nyt sinne on syntynyt selvästi enemmän sellaista, ja osa tästä dynamiikasta valuu kritiikiksi von der Leyenia kohtaan.
