Urheilun merkitys Suomelle on suuri. Harvoin Suomen kansa on niin yhtenäinen kuin silloin, kun Suomen kiekkoleijonat pelaa MM-kisoissa tai Tero Pitkämäki heittää keihästä.
Urheilu merkitsee myös sitä, että kansanterveys kohenee. Kun nuorilla on tekemistä, he välttyvät päihteiden käytöltä ja rikollisuudelta.
Olkoon harrastus mikä tahansa, se tuo lisäarvoa elämään jokaiselle. Urheiluharrastus tuo kavereita, itseluottamusta ja mielenrauhaa.
Itse haluaisin tuoda näitä asioita enemmän esille, enkä vain sitä, että urheilu on hyvää ainoastaan kansanterveydelle.
Urheilu ei ole aina terveellistä, ei edes harrastetasolla. Vammoja voi tulla ja tuleekin.
Kamppailulajeissa ja kontaktilajeissa tulee aivotärähdyksiä, jotka huonosti hoidettuna johtavat aivovammohin. Voimaa vaativissa lajeissa ylipaino voi olla ongelma monen terveydelle. En toki kiellä urheilun terveyshyötyjä.
Päättäjämme ja myös Suomen kansa usein unohtavat tärkeimmän asian eli urheilun merkityksen Suomelle.
Kuten ennen tässä lehdessä olen todennut, Suomi on jakautunut kansa. Esimerkkiksi suvakki vastaan rasisti tai köyhä vastaan rikas – ja se ikuinen kielitaistelukin.
Mutta silloin, kun joku urheilija tai joukkue menestyy nämä unohtetaan. Silloin harvoin, kun jalkapallomaajoukkue menestyy, kukaan ei kysy, mistä maasta Hetemajin vanhemmat ovat tai sitä, että Tim Sparv on umpihurri Oravaisista.
Silloin kun Suomen Leijonat pelaa jääkiekkoa, itsenäinen ja itsepäinen Ahvenanmaa hurraa leijonien puolesta.
Se, että urheilu yhdistää Suomen kansaa aivan ainutlaatuisella tavalla, on asia, jonka hallituksemme, eduskuntamme ja myös Suomen isojen yritysten pitäisi huomioida.
Ilman huippu-urheilua Suomi on selvästi jaetumpi maa ja silloin ei puhalleta yhteen hiileen, vaikka kuinka herramme käskevät.
Toinen merkittävä asia on, että urheilu pitää nuorisomme pois pahanteosta. Olkoon nuori sitten harraste- tai huipputasolla.
On totta, että monissa palloilulajeissa saunaillat ja ryyppäminen ovat merkittävä osa yhteishengen luomisessa. Mutta sekin on tosiasia, että urheilua harrastavia nuoria sortuu muita vähemmän rikoksiin ja muihin törttöilyihin.
Valitettavasti urheilun harrastamisesta on tullut luokkakysymys. He, joilla on rahaa, voivat harrastaa. He, joilla ei ole rahaa, yleensä jäävät kotiin. Siksi pitäisi pyrkiä löytämään keinoja, ettei lasten harrastuksia rahoitettaisi vain vanhempien rahoilla.
Esimerkiksi kuntien, valtion ja firmojen pitäisi ymmärtää, että urheileva Suomi on parempi Suomi.
Myös maahanmuuttajien integroinnissa urheilu toimii ja voisi toimia vielä vahvemmin merkittävänä keinona tehdä maahanmuuttajista suomalaisia.
Silloin pitäisi ovien olla avoinna urheiluseuroihin ja joukkueisiin kaikille, ihonväristä ja uskonnosta riippumatta. Se, että Ruotsissa ja myös Maalahdessa järjestetään urheilutapahtumia, jotka on suunnattu ainoastaan maahanmuuttajille, lisää vain vastakkainasettelua ja eriarvoisuutta.
Urheilu on peili yhteiskunnasta ja monille suomalaisille merkittävä asia. Toivon, että voimme pitää huolta urheilusta ja sen avulla tehdä Suomi vieläkin paremmaksi.
FREDRIK SMULTER
Kirjoittaja on maailmanmestari