Moottoriurheilun harrastamiseen ei välttämättä tarvitse kuulua moottorin jyrinää ja bensan katkua. Siisteissä sisätiloissa toisistaan mittaa ottavat ainakin pienoissähköautojen kuljettajat.
Muun moottoriurheilun tapaan laji sisältää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Radan varrella päivystävää ambulanssia ei kuitenkaan tarvita, sillä pienoissähköautoilussa kolhuja voivat saada vain ajokit. Kuskit eivät niiden sisään mahdu, koska autot ovat vain noin 15 sentin mittaisia.
Seinäjoella rata on saanut pysyvän paikan Rytmikorjaamolta. Huoneen täyttävän radan pituus on 37 metriä. Levyttä kahdeksankaistaisella baanalla on metrin verran. Kuljettajat seisovat sen vieressä ohjaimet käsissään. Niillä he määräävät sen, miten lujaa urassa kulkeva kilpa-auto liikkuu.
Pienoissähköautokilpailussa tarkoituksena on kiertää rata mahdollisimman monta kertaa tietyssä ajassa. Nopeimmat kiertävät radan reilussa kolmessa sekunnissa. Täydellisissä olosuhteissa pienoissähköauton huippunopeus yltää 160 kilometriin tunnissa.
– Parhaimmat moottorit ottavat lähes 200 000 kierrosta minuutissa. Se on noin 3 000 kierrosta sekunnissa. Henkilöauton moottori pyörii saman verran minuutissa, selventää pienoissähköautokerhoa luotsaava Risto Olkkonen.
Seinäjokiset isännöivät helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Eurosarjan kansallista osakilpailua, jonne saapunee nelisenkymmentä kuskia.
– Seinäjoella on hyvä rata. Se on 17 vuotta vanha, mutta valittamista ei ole. Rata on tullut tänne Hyvinkäältä, jossa sillä ajettiin maailmanmestaruuskisat vuonna 2000, Olkkonen tietää.
Pienoissähköautoilun harrastaminen ei ole kallista. Kerho- tai ratamaksuja ei Seinäjoella ole ja kokeilukerrat saa ajaa kerhon autolla. Oman auton saa satasella.
Lapset pystyvät harrastamaan pienoissähköautoilua ilman vanhempiaankin, mutta kokeneemmista käsistä on hyötyä varsinkin varikolla.
– Autoja huolletaan ja viritetään ihan kuin oikeitakin. Kerholla on perustyökalut ja apua saa kyllä. Paras tulos syntyy, jos tuntee autonsa läpikotaisin.
Ura-autokerho kokoontuu Rytmikorjaamolla maanantaisin ja keskiviikkoisin kello 18.00-20.00.
Teksti: Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko juttu 1.2.2017 ilmestyneestä Eparista paperilta tai verkkolehdestä.
