Jouluaattoon oli enää muutama päivä, kun meidän tupaan ilmestyi ”hyvä haltijatar”. Hän toi mukanaan suuren ruskean pahvilaatikon, toivotti hyvää joulua ja meni menojaan.
Me lapset pyörittiin laatikon ympärillä hätäisinä, jännittyneinä ja levottomina, kunnes se paljasti salaisuutensa: Karkkia, suklaata, punaisia omenoita, pipareita, ruokatarpeita ja ties mitä!
Itketti ja nauratti, tuntui kuin kaikki olisi hyvyyttä tulvillaan.
Tuo hetki oli sellainen, jota kannan sieluni sopukoissa kuin aarretta.
Vuosikymmenten jälkeenkin ”on ihan sydän pakahtua onnesta” ja ylitsevuotava kiitollisuuden tunne valtaa mielen.
Meistä suurimmalla osalla on mahdollisuus toimia siten, että lasten sydämiin jää unohtumaton jälki hyvyydestä, aarre, jota he vaalivat läpi elämänsä.
Markku Laitinen
Pietarsaari