Melatoniinin käyttö on yleistynyt Suomessa kovaa vauhtia vuodesta 2007 alkaen, ja melatoniini on ollut jo viiden vuoden ajan Suomen käytetyin unilääke. Vielä suurempi osa suomalaisista käyttää melatoniinia ravintolisänä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.
Aiemmin Suomen käytetyimpiä unilääkkeitä olivat esimerkiksi bentsodiatsepiinit, joiden kulutus alkoi vähentyä vuonna 2008.
– Tällöin julkaistiin ensimmäisen kerran unettomuuden Käypä hoito -suositus, joka korosti unettomuuden hoidossa ensisijaisesti lääkkeettömiä keinoja ja kehotti lääkäreitä varovaisuuteen herkästi riippuvuutta aiheuttavien, perinteisten unilääkkeiden suhteen. Tämän seurauksena näitä määrätään ja käytetään aiempaa vähemmän.
Partosen mukaan moni kuitenkin toivoo edelleen jotakin lääkkeenkaltaista hoitoa unettomuuteensa, jolloin melatoniini on turvallinen vaihtoehto – kunhan sitä käytetään oikein. Melatoniini nopeuttaa nukahtamisaikaa ja vähentää unen katkonaisuutta, mutta ainoastaan sellaisessa unettomuudessa, jonka taustalla ei ole mitään sairautta – esimerkiksi masennusta tai uniapneaa – tai muuta ulkoista syytä, kuten päihteidenkäyttöä tai hankalaa stressiä.
Partosen mukaan melatoniinista voi olla apua esimerkiksi silloin, jos ihminen nukahtaa hyvin, mutta uni on katkonaista, tai hän nukahtaa sosiaalisen aikataulun näkökulmasta liian myöhään ja haluaa aikaistaa unirytmiään. Melatoniini auttaa myös aikaeroon liittyvässä vuorokausirytmin korjaamisessa.
– Vuorotyötä tekevien univaikeuksiin melatoniinista ei tutkimusten mukaan kuitenkaan ole apua, Partonen huomauttaa.
Lapsille vain poikkeustapauksissa
Kaikenikäiset aikuiset suosivat melatoniinia. Toisinaan apteekissa käy asiakkaita, jotka vaihtavat aina vain vahvempaan melatoniiniin.
– Silloin suosittelemme lääkärille hakeutumista, kertoo Karkkilan apteekin apteekkari ja farmasian tohtori Sari Westermarck.
– Pyrimme aina muistuttamaan ihmisiä myös hyvän arjen merkityksestä uneen. Päivän tulisi pitää sisällään liikuntaa ja aivojumppaa, mutta illan pitäisi olla rauhallinen: ei enää hikiliikuntaa, ja digilaitteet hyvissä ajoin pois. Edelleen se perinteinen kirjan lukeminen olisi hyvä rauhoittumiskeino ennen nukkumaanmenoa. Ihmisten unentarve on yksilöllinen, mutta suurin osa tarvitsee 7–8 tunnin yöunet.
Melatoniini on hormoni, jota erittyy aivojen käpyrauhasesta runsaasti verenkiertoon pimeän tullen, ilta- ja yöaikaan. Westermarckin mukaan ravintolisänä tai lääkkeenä melatoniini tulisi ottaa noin tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa ja ennen puoltayötä, mutta mieluiten jo iltakymmeneen mennessä.
Melatoniini ei siis sovellu yövirkuille, joilla ei ole tarvetta unirytminsä aikaistamiseen.
Partonen muistuttaa, että melatoniini on tarkoitettu vain aikuisille, ja lääkärit määräävät sitä lapsille ainoastaan poikkeustapauksissa. Melatoniinia voidaan määrätä 6–17-vuotiaille lapsille ja nuorille, joilla on ADHD, jos he eivät ole saaneet terveellisistä nukkumisrutiineista riittävästi apua unettomuuteensa.
Myös esimerkiksi autisminkirjon häiriö voi olla syy, jonka perusteella melatoniinia voidaan määrätä alaikäiselle.
Yhteisvaikutuksia joidenkin lääkkeiden kanssa
Melatoniinin käytöstä ei ole todettu olevan hälyttäviä haittavaikutuksia pitkäaikaisessakaan käytössä, kunhan sitä käytetään ohjeiden mukaan. Esimerkiksi elimistön oma melatoniinin tuotanto ei häiriinny, vaikka melatoniinivalmisteita käyttäisi pitkään, kertoo Partonen.
– Melatoniinin tavallisin haittavaikutus on pääsärky, mutta muut melatoniinin käyttäjien raportoimat haittavaikutukset ovat olleet samankaltaisia, joita todetaan myös lumelääketutkimuksissa.
Partosen mukaan melatoniinia ei suositella raskaana oleville eikä imettäville. Myös mahdolliset yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa olisi hyvä tarkistaa ennen melatoniinin käytön aloittamista. Melatoniini tehostaa esimerkiksi verenohennuslääke varfariinin ja SSRI-mielialalääke fluvoksamiinin vaikutusta. Varfariini on hyvin yleinen lääke ikääntyneiden keskuudessa.
– Esimerkiksi varfariinin käyttö ei tarkoita sitä, etteikö voisi käyttää myös melatoniinia, mutta melatoniinin aloittamisen jälkeen on tehtävä tavallista tiheämmin verikokeita, joilla seurataan veren hyytymisaikoja, Partonen huomauttaa.
