Hävettää myöntää, että joskus tuli seurattua amerikkalaista tusinasarjaa, jossa pienen kylän ympärille jostain kumman syystä muodostui kupla, ja yhteys ulkomaailmaan katkesi. Kylä alkoi elää omaa elämäänsä kuplan sisällä. Kylään syntyi täysin oma maailmansa, jolla on omat sääntönsä, oma hierarkiansa ja omanlaisensa suhteet.
Me SJK:ssa elämme talvisin Wallsport Areenalla. Sisällä omassa maailmassamme, jossa meillä on oma yhteisömme, omat toimintatapamme, sääntömme ja ajanlaskumme. Me harjoittelemme, ruokailemme ja opiskelemme peli-identiteettiämme sekä oman yhteisömme sääntöjä. Välillä olemme eri mieltä asioista, mutta koko ajan rakennamme ja vahvistamme omaa yhteisöämme kohti päämääräämme.
Ajanlasku kuplassamme lasketaan pelipäivistä: on vain kehittäviä, valmistavia tai palauttavia päiviä pelien välissä. Yksi ajanlasku alkaa harjoituskauden alusta ja päättyy pelikauden alkuun. Sen jälkeen alkaa aina toinen ajanlasku samoilla periaatteilla. On vain päiviä ja hetkiä pelien välissä.
Aamulla aloitamme kuplassamme, kun ulkopuolella on vielä pimeää ja illalla lähdemme jälleen pimeään. Toistamme tuttua rutiinia, joka kuuluu yhteisömme arkeen. Ulkopuolisista täytyy varmasti joskus tuntua, että koko elämämme on kuplan sisällä.
Jokainen vuosi ajanlaskussamme noudattaa tiettyä kaavaa. Vanhoja asukkaita lähtee ja uusia tulee tilalle. Uusien ihmisten tuleminen meidän kuplamme sisään on aina aluksi rajoja rikkovaa touhua. Jokainen etsii omaa paikkaansa yhteisössämme. Vanhat asukkaat puolustavat reviirejään ja toisaalta odottavat innokkaina, mitä uudet tulokkaat tuovat yhteisöömme. Vanhat asukkaat muistelevat myös entisiä aikoja, jolloin kaikki oli paremmin ja joukossa vallitsi tutumpi kemia.
Uusista tulokkaista joku sopeutuu nopeammin, joku hitaammin ja joskus käy myös niin, ettei tulokas sopeudukaan meidän elämään kuplassamme ja hän joutuu etsimään uuden yhteisön. Yksi asia on kuitenkin varma; aika ja hiki hitsaavat. Lopulta meillä on taas uudet omat tarinamme ja legendamme. Tämä on kaikki tuttua prosessia.
Oikea aika menee kuitenkin kuplan ulkopuolella omaa virallista tahtiaan eteenpäin ja sitten yhtäkkiä se iskee. Enää kuplan ulkopuolella ei olekaan pimeää. Se on tajunnan pysäyttävä kokemus. Mitä on tapahtunut meidän kuplamme ulkopuolella?
Joskus täytyy olla rohkeutta lähteä oman kuplansa ulkopuolelle, ulos omalta mukavuusalueeltaan katsomaan, mitä ulkopuolella tapahtuu ja omaksua uusia tapoja tehdä asioita. Kehittyminen kuplan sisällä vaatii välillä siitä poistumista. Sen me olemme jo rohkeasti tänä talvena tehneet. Olemme nähneet erilaisia kulttuureja ja toimintatapoja. Olemme oppineet niistä ja omaksuneet. Olemme tuoneet mukanamme asioita, joita voimme soveltaa yhteisömme tapaan toimia.
Pystymme myös näkemään asioita, joita olemme tehneet oikein ja joissa olemme onnistuneet. Uskon, että olemme nyt vahvempia. Ihminen tarvitsee tuttuja rutiineja, turvallisuutta ja eritoten omaa yhteisöään. Yhteisö tekee meidät vahvoiksi. Mutta yhteisö vaatii välillä kuplan ulkopuolelle astumista kehittyäkseen.
Tsemppiä!
Simo Valakari
Kirjoittaja on SJK:n päävalmentaja.