Emeritusprofessori Seppo Hentilän mukaan Suomen diplomatiasuhteet Neuvosto-Venäjään olivat hyvin ongelmalliset itsenäisyyden alkuvuosina. Idän uhkaa torjuttiin reunavaltiopolitiikalla.
Ulkoministeriö avasi lauantaina verkossa palvelun, jossa esitellään kaikki Suomen ulkomaanedustustojen raportit vuosilta 1918–1926. Arkistojen verkkojulkaisu on osa ulkoministeriön satavuotisjuhlaohjelmaa.
Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilä sanoo, että Suomen ulkopolitiikka haki itsenäisyyden alkuvuosina vielä suuntaansa.
1920-luvun alkupuolella vallalla oli niin sanottu reunavaltiopolitiikka, jossa pyrittiin sotilaalliseen yhteistoimintaan Baltian maiden ja Puolan kanssa. Hentilän mukaan taustalla oli itäisen naapurin Neuvosto-Venäjän uhka.
–Kaikki toiminta ulkoministeriössä tähtäsi siihen, että kompassinneula saadaan hylkimään yhtä ilmansuuntaa eli itää. Muut ilmansuunnat olivat diplomatian kannalta myönteisiä, Hentilä sanoo Lännen Medialle.
Erityisesti ulkoministeri Rudolf Holsti edisti voimakkaasti reunavaltiopolitiikkaa. Vuonna 1922 allekirjoitettiin sopimus reunavaltioyhteistyöstä, mutta Suomen eduskunta äänesti sen nurin.
–Se oli aika erikoinen tapaus. Tämmöistä ei ole tainnut myöhemmin koskaan tapahtua Suomen historiassa, että valmiiksi neuvoteltu valtiosopimus olisi hylätty eduskunnan äänestyksessä, Hentilä sanoo.
"Juutalaiset ovat mestareita järjestämään vakoilun ja terrorin"
Reunavaltiopolitiikan lisäksi Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteita rasittivat vuosina 1918–1922 käydyt heimosodat ja helmikuussa 1922 sattunut niin sanottu läskikapina.
Vuonna 1922 Suomen asiainhoitajaksi ja lähettilääksi Moskovaan nimitettiin Antti Hackzell. Kokoomusta edustanut Hackzell toimi myöhemmin ulkoministerinä ja jatkosodan ajan viimeisenä pääministerinä 1944.
–Venäjälle tullen ei suomalainen tällä haavaa voi nähdä mitään muuta hyvää, kun sen meidän maamme tulevalle turvallisuudelle sanomattoman tärkeän seikan, että koko suuri venäläisen kansakunnan asuma osa entistä Venäjää kulkee nopeasti kohti luhistumista, Hackzell kirjoittaa 6.3.1922 päivätyssä raportissa.
Hackzellin mukaan valta on siirtynyt kouralliselle Venäjästä ja sen kansasta vähääkään välittämättömiä keinottelijoita, jotka ovat pääasiassa juutalaisia. Hän kirjoittaa raportissaan, että juutalaiset ovat osoittautuneet mestareiksi järjestämään valtiollisen vakoilun ja terrorin.
–Juutalaiset, jotka ensi kertaa alennustilansa jälkeen ovat päässeet valtaan ja vielä määräämään maailman ennen mahtavimman suurvallan asioista, on vallannut heidän epätasaisistaan luonteistaan johtuva hillitön ylpeys ja suuruudentunto, Hackzell kirjoittaa.
"Meidän ei ole heitä turhaan ärsytettävän"
Hackzellin mukaan jotkut kansakoulunopettajat koettavat vielä pimeässä ja pakkasessa opettaa nääntyneitä lapsia Neuvosto-Venäjällä. Keskikoulusta leviävän saastan lievin muoto on taas yleinen jopa 12-vuotiaisiin ulottuva raskaudentila.
Hackzell kirjoittaa, että mitään pysyvää sovintoa Neuvosto-Venäjän vallanpitäjien bolševikkien ja muun maailman välillä ei ole ajateltavissa. Hän kuitenkin varoittaa Suomea katkaisemasta välejä Venäjän kanssa.
–Meillä tulee olla silmät auki heidän suhteensa ja kaikki varokeinot varatut ja ennen kaikkea meidän ei ole heitä turhaan ärsytettävän, Hackzell kirjoittaa.
Suomen Moskovan lähettilään 6.3.1922 päivätty raportti sisältää yhteensä 12 liuskaa tekstiä ja käsittelee hyvin erilaisia aiheita. Sivujen leiman mukaan Hackzellin raportti on saapunut Suomeen 11.3.1922 eli viiden päivän kuluessa.
Raporttien aiheet ovat samanlaisia kuin Suomen ulkomaanedustustojen nykyäänkin tuottamassa materiaalissa. Ne sisältävät tietoja kohdemaan sisäpolitiikasta, ulkopolitiikasta ja taloudellisesta tilanteesta.
Ulkoministeriön palveluun pääsee osoitteessa: http://um.fi/opendata/raporttiarkisto.
Juho Mäkelä
