Liettua harkitsee yhä vakavasti Ukrainan pyyntöä lähettää maahan sotilaskouluttajia, kertoo Suomessa vieraileva ulkoministeri Gabrielius Landsbergis STT:lle. Hänen mukaansa hankkeen etenemisestä käydään parhaillaan teknisen tason neuvotteluja.
Landsbergis korostaa, että kyseessä olisi sotilaskouluttajien paluu Ukrainaan, koska heitä oli maassa jo ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä. Hänen mukaansa lännen kannattaisi pitää Ukrainan tukemisessa kaikki vaihtoehdot pöydällä sen sijaan, että aloitetaan luettelemalla toimia, mihin ei ainakaan aiota ryhtyä.
Landsbergis arvioi STT:n haastattelussa torstaina Venäjän johdon laskelmien jo muuttuneen pelkästään sen takia, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron edes väläytti mahdollisuutta länsisotilaiden lähettämisestä Ukrainaan.
Landsbergisin mukaan lännessä ei ole vieläkään täysin sisäistetty tilanteen vakavuutta. Suomea ja Baltiaa kutsutaan yleisesti etulinjan maiksi, mutta Landsbergisin mukaan meidän uloin puolustuslinjamme kulkee todellisuudessa jossain Harkovan alueella, missä ukrainalaiset parhaillaan taistelevat ja kuolevat.
– Jos he eivät pysty pitämään puoliaan siellä, meidän täytyy ryhtyä todella miettimään sitä, miten me pidämme puolemme täällä, Landsbergis varoittaa.
Täysi yksimielisyys ei aina hyväksi
Tuoreiden eurovaalien tulokset ovat herättäneet monissa huolta Ukrainan tuen jatkumisesta, varsinkin kun tämä yhdistetään Donald Trumpin mahdolliseen uuteen presidenttikauteen Yhdysvalloissa. Landsbergis ei vaikuta hirvittävän huolestuneelta, pikemminkin lievästi helpottuneelta.
– Vaalien tulos ei ollut niin huono kuin pelättiin. Saksassa (poliittinen) keskusta näyttää pitävän. Ranska on mielenkiintoinen tapaus, siitä on vielä liian aikaista sanoa mitään varmaa, Landsbergis pohtii.
Hänestä mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Eurooppa olisi jotenkin siirtymässä pois Ukrainan tukemisen linjalta kohti Venäjä-myönteisyyttä.
Unkarille annettua lupaa olla osallistumatta Naton tukeen Ukrainalle Landsbergis kommentoi toteamalla, että yksimielisyyteen on tietysti aina arvokasta pyrkiä, mutta aina sen puuttumiseen ei pidä takertua. Ukraina on esimerkiksi saanut tykistökranaatteja Tshekin aloitteen myötä tai pitkän kantaman ohjuksia Ranskalta ja Britannialta, vaikka monet maat eivät lähteneet mukaan.
– Jos näissä asioissa olisi haettu täyttä yksimielisyytä ja pienintä yhteistä nimittäjää, mitään ei olisi tapahtunut, Landsbergis muistuttaa.
Ei "haukkoja" vaan "realisteja"
Pieni Liettua on saanut maailmalla kokoaan enemmän näkyvyyttä paitsi kovan Venäjä-linjassa myös Kiinaa ärsyttäneen ulkopolitiikkansa ansioista. Liettua on muun muassa sallinut Kiinan osana itseään pitämän Taiwanin avata edustuston omalla nimellään Liettuaan.
Oletteko siis haukkoja?
– Minä käytän eri sanaa: realisteja, Landsbergis hymyilee.
Liettuan hallitus on kertonut harjoittavansa "arvopohjaista ulkopolitiikkaa". Onkohan tämä nyt sama vai eri asia kuin presidentti Alexander Stubbin "arvopohjainen realismi"?
– Arvoissakin on realismia, Landsbergis vastaa.
Hän ottaa esimerkiksi taloussuhteet, joista Liettuan kaltainen pieni valtio on hyvin riippuvainen.
– Mutta kysymys kuuluu, millaiset kumppanit ovat luotettavampia: sellaiset, joilla on kanssasi samat arvot vai sellaiset, joilla ei ole, Landsbergis kysyy.
Hänen mukaansa Venäjän kanssa on huomattu, ettei aiemmin tuottoisaan kauppakumppaniin voi pidemmän päälle luottaa, jos arvopohja ei ole sama. Kiinan kanssa ollaan nyt havaitsemassa sama, muuallakin kuin Liettuassa. Haastattelua edeltävänä päivänä EU määräsi kiinalaisille sähköautoille tuntuvat tuontitullit.
Baltia pohjoismaisempi, Pohjoismaat balttilaisempia
Landsbergis osallistui Suomessa Itämeren maiden ulkoministerikokoukseen ja hän oli myös mukana torstaina Presidentinlinnassa alkaneissa Kultaranta-keskusteluissa.
Suomen ja Liettuan hän kuvailee olevan lähempänä toisiaan kuin koskaan ennen nyt, kun Suomikin on liittynyt osaksi Natoa. Sama koskee Pohjoismaiden ja Baltian suhteita yleisemminkin.
– Baltian maista on tullut pohjoismaisempia kuin koskaan aiemmin, ja pohjoismaista aiempaa balttilaisia turvallisuuspoliittisessa ajattelussaan, Landsbergis muotoilee.
Keskustelu Pohjoismaiden ja Baltian päätymisestä Natossa eri yhteisoperaatiojohtoportaiden (Norfolk ja Brunssum) alaisuuteen on toki aiheuttanut jonkin verran huolta myös Liettuassa. Landsbergis taustoittaa näkemyseroa sillä, että balttien mielestä suuri uhka tulee idästä maata pitkin, ei mereltä Pohjois-Atlantilla.
– Meidän ajattelussamme Baltian maat ja Pohjoismaat puolustaisivat tuota itäistä sivustaa yhdessä. Mutta toivottavasti sotilassuunnittelijat ratkaisevat asian fiksulla tavalla, Landsbergis sanoo.
Joulukuusta 2020 Liettuan ulkoministerinä toimineella Landsbergisillä politiikkaan osallistumisen voi sanoa olevan veren perintöä. Hänen nyt 91-vuotias isoisänsä Vytautas Landsbergis oli yli 30 vuotta sitten johtohahmoja Liettuan pyrkiessä irti Neuvostoliitosta.
Vanhempi Landsbergis toimi uudelleen itsenäistyneessä Liettuassa vuosina 1990-92 korkeimman neuvoston puheenjohtajana eli käytännössä valtionpäämiehenä. Vuonna 1993 hän perusti keskusta-oikeistolaisen Kotimaan liitto -puolueen, jonka puheenjohtaja pojanpoika Gabrielius Landsbergis nykyään on. Hän toisin arvelee olevansa politiikassa ei isoisän esimerkin ansioista, vaan siitä huolimatta.
– Hän ei saanut minua muuttamaan mieltäni, Landsbergis nauraa.