Viestintäosaston ihmiset harvoin antavat hyviä haastatteluja, sillä he eivät tapaa olla tapahtumien keskipisteessä. Ukrainassa sota on kuitenkin tullut kaikkien iholle.
Kiovan pelastuslaitoksen viestintäosaston johtaja Pavlo Petrov, 31, ei ole kauaa ehtinyt puhua, kun hän vetää hihansa ylös ja näyttää STT:lle, miten hän on saanut tuntea sodan omissa nahoissaan. Käsivarressa irvistää iso ja rosoinen, puolikuun muotoinen arpi. Miten se syntyi?
– Hyvin nopeasti, Petrov sanoo ja naurahtaa lyhyesti ja kuivasti.
Oli varhainen aamu 6. kesäkuuta vuonna 2025. Kiovan pelastuslaitokselle siitä tuli sodan verisin päivä. Petrov oli paikan päällä Venäjän iskun kohteeksi pari tuntia aiemmin joutuneen liikerakennuksen luona. Hän oli jo kutsumassa paikalle toimittajia, kun pahin tapahtui.
Drooni osui rakennukseen, jonka sisältä Petrov oli tullut vain hetkeä aikaisemmin. Räjähdyksen paineaalto heitti hänet noin metrin verran sivuun. Tajuaan hän ei menettänyt, eikä ensi alkuun tuntenut edes kipua. Adrenaliini voi vaimentaa pahankin tuskan, ainakin hetkeksi. Petrov tarkasti ensi alkuun, oliko luita murtunut. Ei ollut, eikä käsivarteen tullut haava vaikuttanut heti hengenvaaralliselta.
– Ymmärsin, että tilanne ei ole kovin paha, ja lähdin auttamaan muita. Kävelin vielä jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että myös jalka on haavoittunut, Petrov muistelee.
Ilman suojaliiviään hän olisi saanut sirpaleen kaulaansa ja kaksi kylkeensä.
"Ammatti on nyt pelottavampi"
Kiovan pelastajat joutuivat niin kutsutun "double tap" -kaksoisiskun kohteeksi. Niissä Venäjä iskee tuntien sisällä toistamiseen samaan kohteeseen. Tällaiset hyökkäykset voivat olla sotarikos, jos tarkoituksena on varta vasten surmata pelastustyöntekijöitä tai siviilejä.
Petrovilta meni kaksi kuukautta vammoistaan toipumiseen. Hän oli yksi onnekkaista. Yksi kollegoista, viestintäosaston kuljettaja, on yhä hoidossa yli vuotta myöhemmin.
Iskun kohteena olleen rakennuksen sisällä oli kolme pelastajaa, jotka eivät enää palanneet kotiin. Kolme kuollutta työntekijää yhdellä kertaa oli suurin Kiovan pelastuslaitoksen kokema menetys koko sodan varrella.
– Ammatti on nyt pelottavampi, minusta on tullut varovaisempi, Petrov sanoo.
Moni pieni sirpale on yhä Petrovin kehossa, odottamassa rauhallisempia aikoja, jolloin ehtisi mennä leikkaukseen. Nyt on liikaa töitä.
Droonit lentävät vuorokauden ympäri
Kuluvan vuoden kesän alussa Venäjä vielä iski Kiovaan pääosin iltaisin ja öisin. Nyt syksyllä iskuja tulee ympäri vuorokauden.
– Venäläiset haluavat, että Kiovassa olisi melkein koko ajan ilmahälytys, ja siksi droonit lentävät ympäri vuorokauden, Petrov sanoi.
Kiovan pelastuslaitoksen resurssit on venytetty äärimmilleen.
– On ollut tilanteita, joissa yhtäkään vapaata ajoneuvoa ei ole ollut Kiovassa, ja kaupungin ympäriltä on kutsuttu lisäajoneuvoja, Petrov kertoo.
Lähestyvän talven sähkönjakelun ja lämmityksen katkoihin on varauduttu. Petrovin mukaan paljon riippuu siitä, että Ukraina saa ajoissa tarpeeksi varaosia länsimailta.
Ulkomainen apu näkyy Kiovan keskustan paloasemalla, jossa Petrov antaa haastattelun STT:lle. Eräässä paloautoista on Tanskan lippu. Petrov kiittää Ukrainan tukijamaita.
– Sota on pahin asia, joka voi tapahtua maalle tai ihmisille. On tärkeää muistaa, kuka aloitti sodan – kuka on hyökkääjä ja kuka puolustautuu.
