Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselle on perustettu uusi erikoisryhmä putoamisvaarallisella alueella työskentelyyn. Ryhmä on erikoistunut myös rauniopelastamiseen.
Osaamisen kehittäminen sai sysäyksen pari vuotta sitten sisäministeriön ohjeistuksesta, mutta Ukrainan sota on vauhdittanut ja konkretisoinut eritoten rauniopelastamiskyvyn tarvetta.
– Ukrainasta otetuista kuvista näkyy, kun pelastustoimi on pommitetuissa kohteissa pelastamassa ihmisiä. Siellä ollaan rauniopelastamisen äärellä, pelastuspäällikkö Keijo Kangastie avaa.
Muutoin putoamisvaarallisella alueella työskentelyn kehittäminen lähtee alueen tarpeista. Pelastustoimen on varauduttava niihin riskeihin, joita alueella on.
– Etelä-Pohjanmaalle on viime vuosina noussut paljon tuulivoimaloita, joiden rakentamisen tai huoltamisen yhteydessä saattaa tulla odottamattomia tilanteita vastaan. Korkealta pelastetaan myös silloin, jos rakennustyömaalla olevassa torninosturissa sattuu jotakin. Tulee vaikka sairauskohtaus, jolloin meillä on oltava kykyä työskennellä putoamisvaarallisella alueella, Kangastie jatkaa.
Ryhmässä on mukana 30 henkilöä ympäri maakuntaa, enimmäkseen vakituista pelastushenkilökuntaa. Lisäksi mukana on muutama sopimuspalokuntalainen. Kangastien mukaan itse työ ja myös koulutus on vaativaa. Putoamisvaarallisella alueella työskentely sisältää eri osa-alueita, kuten torninosturista pelastamista, teknistä köysipelastamista, tuulivoimaloiden pelastustekniikoita ja kuiluista pelastamista.
– Ryhmä koottiin viime vuonna ja kouluttautuminen jatkuu ensi vuoteen. Se on kuitenkin jo valmis toimimaan, jos tehtäviä tulee. Koulutus ja välineet ovat kunnossa. Kaikilta asemilta ei ole väkeä, mutta vapaaehtoisia kysymällä saimme hyvän porukan kasaan, ja jatkossa rekryämme lisää. Olen aistinut, että tällainen uusi ja vähän erilainen innostaa ja motivoi, Kangastie arvioi.
Työ vaatii ketteryyttä ja kehonhallintaa
Erityinen pelastaminen vaatii erityisiä varusteita. Pelastuslaitos on hankkinut muun muassa ekstrapitkiä köysiä, murtovasaroita, porakoneita, ankkureita, tuentavälineitä sekä piikkauskoneen ja aggregaatin.
Päätoimisista työntekijöistä on koulutettu muutama, jotka vastaavat toiminnasta. He huolehtivat ryhmästä ja koulutuksesta. Kurikan paloasemalla työskentelevä Panu Koski vastaa köysityöskentelystä. Hän kertoo, että potilas pyritään aina ensisijaisesti samaan maan tasalle taluttamalla tai tikkaiden tai nostolavan avulla.
– Jos nämä eivät ole mahdollisia keinoja, meillä on oltava vaihtoehtoja. Köysiä voidaan käyttää esimerkiksi rakennustyömailla, maatilojen siiloissa, teollisuusalueilla ja tuulivoima-alueilla, Koski kertoo.
Ryhmän välineet ovat kolmessa nostolava-autossa maakunnassa: Kauhajoella, Alajärvellä ja Seinäjoella. Kun tulee sopiva tehtävä, paikalle hälytetään nostolavayksikkö, ja ryhmä arvioi tehtävän mukaan, ketkä paikalle lähtevät.
– Ryhmänä emme ole vielä olleet varsinaisilla tehtävillä. Kaikkeen on kuitenkin varauduttava, ja olemme todenneet, että putoamisvaarallisella alueella työskentely vaatii harjoittelua, että työ onnistuu ja on turvallista.
Ryhmä pyrkii harjoittelemaan yhdessä vähintään kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi on omatoimista harjoittelua, kuten solmujen tekemistä sekä köydellä nousemista ja laskemista.
– Työ vaatii ketteryyttä ja kehonhallintaa. Kuntovaatimus on sama kuin savusukeltajilla, Koski kertoo.
Etelä-Pohjanmaa etukenossa osaamisessa
Rauniopelastamisesta vastaa Alajärven paloasemalla työskentelevä Timo Piippo. Hän kertoo, että reilut kymmenen pelastajaa on tähän mennessä käynyt rauniopelastamisen koulutuksen.
– Rauniopelastaminen on teknistä etsintää kameroiden, kuuntelulaitteiden ja droonin avulla, ja merkittävässä osassa etsinnässä ovat myös koirat. Kun kohde on paikannettu, tulee itse pelastaminen: rakenteiden läpäisy, tukeminen, siirto ja mitä milloinkin, ennen kuin päästään pelastettavan luo ja hänet saadaan turvallisesti ulos.
Osaamisen kehittäminen ja varustautuminen on luonnollisesti kytköksissä Ukrainan tilanteeseen, mutta tarve erityisosaamiselle on kuitenkin tiedostettu jo ennen sodan alkua.
– Meillä on sortumaonnettomuuksia joka vuosi, kun esimerkiksi rakennustyömaalla jokin rakennus sortuu tai elementti kaatuu. Ukrainan tilanne tietysti herätti, että nykyaikainen sodankäynti ei tapahdu pelkästään rintamalla, vaan räjähdyksiä voi olla missä vaan, ja pelastustoimessa on reagoitava tähän, Piippo kertoo.
Rauniopelastaminen on vaatinut Piipon mukaan satsaamista rahallisesti ja koulutuksellisesti. Rauniovarustus on erikseen monitoimiautossa Lapuan paloasemalla.
– Rauniopelastuskalusto on sen verran erikoista ja kallista, että sitä on vain yhdessä paikassa, yhdessä ajoneuvossa.
Koulutus on hänen mukaansa helppoa, koska pelastajat ovat itsessään moniosaajia ja erilaisten laitteiden käyttö on kaikille helppoa.
– Nyt meille on selvää, mitä rauniopelastamisen kyky pitää sisällään ja mitä varusteita tällaisissa onnettomuuksissa tarvitaan, Piippo toteaa.
Piipon mukaan Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos on hyvässä vaiheessa sisäministeriön ohjeistaman erityisosaamisen suhteen. Hän tietää, että kalustoa on ainakin Pelastusopistolla Kuopiossa. Lisäksi Helsingissä pelastuslaitoksella ja Puolustusvoimilla on sekä kalustoa että henkilöstöä rauniopelastamiseen.
– Uskon, että tätä ollaan kehittämässä muuallakin. Sisäministeriössä on ajatus, että jokaisella hyvinvointialueella olisi kevyt rauniopelastamiskyky, ja niitä yhdistämällä Suomeen saataisiin useampi raskas rauniopelastamiskyky, Piippo kertoo.
