Jo neljä kuukautta on yliluutnantti Oleg , 21, puolustanut isänmaataan kauniissa ukrainalaisissa maisemissa Toretskin kaupungin lähistöllä. Ukrainan kesä on kuuma. Lämpötila lähentelee nytkin 40:tä astetta.
Hiljaisuuden rikkoo vain ajoittain lähistöltä kuuluva käsiaseiden tulitus. Välillä jossain ammutaan myös järeämmillä aseilla.
Olemme noin kilometrin päässä Venäjän tukemien kapinallisjoukkojen asemista. Poteroon johtavan polun varrella on kranaatin tekemä syvä kuoppa.
–Tänne ne iskevät kranaateilla kerran viikossa. Etummaisessa linjassa vihollinen on vain 100 metrin päässä ja kaikenlainen tulitus on jokapäiväistä, Oleg kertoo.
Minskin sopimuksessa sovitusta tulitauosta huolimatta niin sotilaita kuin siviilejäkin kuolee edelleen Itä-Ukrainassa. Etyjin tarkkailijoiden mukaan tulitaukorikkomusten määrä on viime aikoina kasvanut reippaasti.
–Viime päivinä on tosin ollut hiljaisempaa. Se johtuu varmaan jalkapallon MM-kisoista, vihollisen liikkeitä poterostaan kiikaroiva kersantti Jura , 29, hymähtää.
Paikalliset sanovat, että keväällä 2014 alkaneen konfliktin aktiivisen vaiheen jälkeen täällä on "sodittu ensimmäistä maailmansotaa toisen maailmansodan aseilla". Juoksuhaudoissa ja poteroissaan kököttävät sotilaat muistavat naapuria käsiaseilla ja kranaatinheittimillä. Tykistö on sijoitettu kauemmaksi.
Joidenkin tarkkailijoiden mukaan kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että jo pitkään jatkunut sodan passiivinen vaihe saattaa olla päättymässä. Ukrainan armeija on 2–3 kuluneen kuukauden aikana vallannut pienin askelin alueita kontaktilinjaa jakavalta harmaalta vyöhykkeeltä.
Merkittävimmän voittonsa Ukrainan armeija otti äskettäin valtaamalla Venäjän tukemilta separatisteilta Luhanskin huollon kannalta tärkeän Zholobokin kylän. Silminnäkijät kertovat separatistien kaivavan nyt etenkin Luhanskin alueella kiivaasti puolustusasemia. Ukrainan armeijan puolella vastaavaa ei ole havaittu.
Muutaman metrinkin etenemisistä raportoidaan nyt näyttävästi Ukrainan tiedotusvälineissä. Tiedotus sotatapahtumista on muuttunut selvästi aiempaa propagandistisempaan suuntaan.
Yrittääkö Ukraina vallata takaisin Horlivkan?
Jotkut asiantuntijat näkevät taustalla ensi kevään presidentinvaalit. Sotilaalliset voitot tekisivät hyvää alamaissa oleville presidentti Petro Poroshenkon kannatusluvuille. Mutta jos Ukrainan johto havittelisi suurempaa sotilaallista voittoa, mikä se voisi olla?
Huhuissa ja Ukrainan tiedotusvälineissä sellaiseksi on mainittu Olehin ja Juran tukikohdan lähistöllä oleva Horlivkan kaupunki. Tällä hetkellä itse Horlivka on kapinallisten hallussa, mutta esikaupungit kuuluvat Ukrainalle.
Paikalliset kertovat ukrainalaisjoukkojen rakentaneen viime aikoina puolittaista piiritysrengasta kaupungin ympärille. Toukokuun lopulla kaksi ukrainalaissotilasta kaatui ja neljä haavoittui kiivaassa tulitaistelussa.
–En usko näihin huhuihin Horlivkasta, sillä ei presidentinvaaleja sotilaallisilla voitoilla ratkaista. Joskus juoksuhaudoissa pitkään maanneet sotilaat tarvitsevat toimintaa ja paikalliset komentajat antavat heille sitä. Tehdään pieniä hyökkäyksiä kuten ensimmäisessä maailmansodassa, Maidan of Foreign Affairs -tutkimuslaitoksen tutkija Oleksandr Polischuk väittää.
Poroshenko esikuntineen joutuu myös pohtimaan, kuinka pitkälle Venäjää kannattaa ärsyttää. Ukrainan kansallisen turvallisuusneuvoston asiantuntijana aiemmin työskennellyt Polischuk uskoo Poroshenkon tarvitsevan sotilaallisten voittojen sijasta saavutuksia diplomatian rintamalla.
–Sellainen olisi esimerkiksi YK:n yleiskokouksen päätös, jossa Venäjä tuomittaisiin hyökkääjäksi Itä-Ukrainassa. Sen jälkeen, kun Venäjä on saatu pois YK:n turvallisuusneuvostosta osallistumasta Itä-Ukrainan asioiden käsittelyyn, voisimme saada aikaan jotain kouriintuntuvaa, Polischuk sanoo.
Rauhanturvaoperaation toteutuminen epätodennäköistä
Venäjän äskettäin ehdottamaa rauhanturvahanketta Polischuk pitää Ukrainan kannalta turhana.
–Niin kauan kuin Venäjä ei suostu luovuttamaan maidemme rajalinjan valvontaa Ukrainalle, sopimus olisi hyödytön. Venäjä pystyy nyt säätelemään konfliktia mielensä mukaan kuljettamalla aseita ja joukkoja Itä-Ukrainaan.
Osapuolten näkemykset ovat niin kaukana toisistaan, ettei operaatio juuri nyt näytä todennäköiseltä. Ukraina haluaisi sijoittaa ehdotetut 20 000 rauhanturvaajaa koko separatistien hallussa olevalle alueelle ja etenkin Venäjän vastaiselle rajalle. Kreml sen sijaan hyväksyisi joukot vain separatistien ja Ukrainan väliselle kontaktilinjalle "huolehtimaan muun muassa Etyjin tulitaukotarkkailijoiden turvallisuudesta".
Siviilit ilman kaasua ja vettä
Ukrainan puolella kontaktilinjaa, Horlivkan lähistöllä, kotipihansa nurmikkoa leikkaava Sergei Tkatšenko , 55, ei rauhanturvaajahuhuista piittaa.
–Mitään myönteistä ei näköpiirissä ole. Jos edes saisivat järjestettyä meille lämmityksen taloon, se olisi jotain, hän tuhahtaa.
–Tulitus on jatkunut jo neljä vuotta. Vettä ja kaasua ei ole. Sähköt saimme osittain vasta jokin aika sitten.
Sergei on jäänyt kortteliinsa eräänlaiseksi talonmieheksi vartioimaan myös naapurien tyhjiksi jättämiä asuntoja. Jäljellä on enää neljä perhettä. Myös hänen oma vaimonsa ja jo aikuiset lapsensa ovat turvassa muualla.
Alueen asukkaille Itä-Ukrainan sota on ollut vertaansa vailla oleva inhimillinen murhenäytelmä. Naapuritalojen seinissä näkyvät luodinreiät ja putoavien kranaattien pirstomat pihakoivujen latvukset kertovat oleellisen.
Kuten Koreoiden sodassa myös täällä sota on johtanut perheiden hajoamiseen. Toki täällä liikkuminen rajalinjan yli on helpompaa. Sergein vaimon äiti asuu yhä Horlivkassa "Donetskin kansantasavallan" (DNR) puolella.
–Hän sai vaikean halvauksen, eikä pysty kunnolla liikkumaan. Käyn häntä katsomassa kerran kuussa mopollani, Sergei kertoo.
Separatistialueilla asuvat hakevat ruokaa Ukrainan puolelta
Ihmisten elämä sotatoimialueella on melkoista taiteilua. Jonoja alkaa kerääntyä heti aamusta lähistöllä sijaitsevalle DNR:n ja Ukrainan väliselle tarkastuspisteelle.
DNR:n puolella asuvat vanhukset saavat eläkettä "kansantasavallan" lisäksi myös Ukrainasta. Sen he joutuvat kuitenkin hakemaan pankista Ukrainan puolelta.
Keskimääräinen molemmilta puolilta yhteen raavittu kuukausieläke on noin 100 euroa. Tuntien jonottaminen helteessä on monelle liian raskas urakka. Samalla mukana pitäisi jaksaa raahata vielä Ukrainan puolelta hankitut elintarvikkeet. Hinnat täällä ovat puolet halvempia kuin separatistien puolella. Vihannesten ja hedelmien hinnat kapinallisalueilla ovat jopa kolminkertaiset.
Ukrainan viranomaiset jäivät kiinni laittomasta kaupasta separatistien kanssa
Separatistialueet ovat täysin riippuvaisia Venäjän tuonnista. Mikään salaisuus ei ole, että mustan pörssin kauppaa ja siihen liittyvää salakuljetusta pyörittää Donetskin puolella separatistijohtaja Alexandr Zahartšenko ja hänen lähipiirinsä. Heille sekä monille Venäjän alamaailman edustajille sota on tuottoisa liiketoimi.
Eikä ansaintamahdollisuuksista nirsoilla Ukrainan puolellakaan. Horlivkan vastaisella rajalla alueen viranomaiset jäivät äskettäin verekseltään kiinni pitkään jatkuneesta laittomasta kaupasta separatistien kanssa.
–He toivat joka aamu kuorma-autoilla 15–20 tonnia tavaraa, joka kuljetettiin henkilöautoilla harmaalle vyöhykkeelle. Separatistien puolella tavara lastattiin isoon rekkaan. Sieltä lastin tie vei ensin Horlivkaan, missä se hoidettiin tullin ohi, ja lopulta lihajalostamoon ja maidonjalostustehtaaseen.
–Tavara on pääasiassa jauhelihaa ja maitotuotteita. Jälkimmäisistä valmistetaan muun muassa voita ja jugurttia, avustustyöntekijä Vladimir Vesjolkin kertoo.
Vesjolkin kuvasi toiminnan kaikkine vaiheineen videolle ja julkaisi sen netissä. Sen jälkeen alueviranomaiset uhkasivat häntä potkuilla. Laiton kauppa loppui vasta, kun Ukrainan tiedustelupalvelu puuttui asiaan.
Neljän sotavuoden aikana Sergei on nähnyt paljon, eikä hän jaksa enää yllättyä mistään. Ei edes Horlivkan valtausyrityksestä.
–Jos haluavat sen ottaa, niin ottakoot. Mitä nopeammin lopettavat sodan, sen parempi.
Kari Ahlberg