Ukrainassa on kaksi kansallista juhlapäivää. Neuvostoliitosta itsenäistymisen (1992) vuosipäivää vietetään 24. elokuuta ja Neuvosto-Venäjästä (1918) irtoamista juhlitaan 24. päivänä tammikuuta.
Ukrainalaiset voisivat myös hyvin muistella 1600-luvun laajaa autonomiaa ja riippumattomuuspyrkimyksiä saksalaismiehityksen alla toisen maailmansodan aikana.
Ukrainalaiset lienevät 1900-luvulla Euroopan kärsinein kansa. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa saksalaiset miehittivät sodan runteleman maan. Saksan romahtamisen jälkeen Ukraina julistautui itsenäiseksi.
Ukrainalaisia ei pidetty edes omana kansana vaan venäläisten yhtenä heimona tai alalajina. Ukrainalaisia kutsuttiinkin vähävenäläisiksi. Vielä 1991 presidentti Bush tuki presidentti Gorbatšovia eikä olisi sallinut Ukrainan riippumattomuutta.
Ukrainan ensimmäinen itsenäisyyden aika jäi lyhyeksi kun bolševikit pääsivät Ukrainassa voitolle ja siitä tuli 1922 Neuvostoliiton perustajavaltio.
Ukrainalaisilla oli 1920-luvulla lyhyen itsenäisyysajan nostattama kansallistietoisuus ja paikallinen kommunistijohto pyrki toimimaan riippumattoman hallituksen tavoin. Ukrainalaiset joutuivat törmäyskurssille Moskovan johdon kanssa, kun Neuvostoliitossa oli aloitettu suunnitelmatalous ja siihen liittyvä maatalouden kollektivisointi. Ukrainan vastahakoisilta talonpojilta sosialisoitiin jopa siemenvilja.
Euroopan ”leipäkorissa” Ukrainassa kuoli 5–10 miljoonaa ihmistä nälkään, kun samaan aikaan ukrainalaista viljaa myytiin polkuhintaan maailmanmarkkinoille. Ukrainan puoluejohtajana toimi Nikita Hruštšov.
Kun Saksa hyökkäsi 1941, ei ollut ihme, että ukrainalaiset ottivat saksalaiset vastaan vapauttajina ja suuri osa ukrainalaisista liittyi saksalaisiin.
Ukrainalaisten vihaa Neuvostoliittoa kohtaan lisäsi se, että Stalin oli antanut mm. Ukrainan tuhoamismääräyksen vetäytyville neuvostojoukoille.
Saksalaiset eivät kuitenkaan halunneet kuulla puhuttavan Ukrainan riippumattomuudesta ja maassa nousi vastarintaliikkeitä saksalaisia vastaan. Niistä merkittävin oli Stepan Banderan johtama.
Kun banderalaiset taistelivat kansalliselta pohjalta, ei Neuvosliitto hyväksynyt vastarintaliikettä sodan loppuselvittelyissä. Banderan joukot vetäytyivät metsiin ja kävivät maailmalla vähän tunnettua sissisotaa neuvostojoukkoja vastaan 1950-luvun puoliväliin saakka.
Suomalaiset saivat aavistuksen näistä taisteluista 1957 mm. Parvilahden leirimuistelmista Berijan tarhoista.
Hruštšovin pitkä koston koura ulottui Banderaan, kun neuvostoagentit surmasivat hänet Münchenissä 1959. Pääosa Neuvostoliiton sodan väestömenetyksistä oli ukrainalaisia.
Ukraina on jakautunut tänä päivänä kahtia. Kehitys alkoi Puolan jakojen aikana 1700-luvun lopulla. jolloin Puolaan kuulunut osa liitettiin pääosin Itävaltaan ja Venäjä sai maasta osansa.
Tänä päivänä jakolinja kulkee Dnepr- jokea pitkin. Idässä on Venäjään suuntautunut venäjänkielinen väestö ja lännessä EU:hun orientoitunut ja Etyjin periaatteet hyväksyneet ukrainalaiset. Presidentti Kutšma on pitänyt puolensa mm. kiistoissa Mustanmeren laivastosta ja Krimin niemimaasta.
Vaikka Ukrainan parlamentti kavensi presidenttitaistossa päämiehen valtuuksia, ratkaistaan uusintavaaleissa Ukrainan kohtalo. Länteen suuntautunut Justšenko on päässyt selvästi niskan päälle, mutta pääministeri Viktor Janukovitš saattaa pyrkiä ajolähtöön.
Presidentti Putin voi parin vodkapaukun jälkeen katsella Euroopan karttaa, kun Venäjän Euroopan länsiraja on nyt sama kuin 1600-luvulla.
Tämä mielipidekirjoitukseni oli Ilkassa 27.12.2004. Ukraina on sen jälkeen menettänyt 2014 Krimin Venäjälle ja ilmeisesti myös sen laivasto on Venäjän laivaston saartama.
Veikko Leväniemi
Vimpeli/Seinäjoki