Suomen alle 18-vuotiaiden tyttöjen jääkiekkomaajoukkue jäi MM-kisoissa kolmannen kerran peräkkäin ilman mitalia, kun Vantaan kotiturnaus päättyi vuoden alussa mahalaskuun ja putoamiseen jo puolivälierävaiheessa.
Yksittäisen tai edes kolmenkaan turnauksen perusteella ei vielä kannata maalata sysimustia katastrofipilviä Suomen naiskiekon tulevaisuuden ylle. Totta on kuitenkin se, että eurooppalaiskilpailijoista Ruotsi ja Tshekki ovat menestyneet U18-ikäluokassa viime vuosina Suomea paremmin.
Viime vuosikymmenellä Tyttöleijonien päävalmentajana työskennellyt, nykyisin Auroraliigan HPK:ta valmentava Jari Risku on huolissaan etenkin tyttökiekon harrastajamäärän hitaasta kasvusta.
– Fakta on on se, että meidän harrastajamäärä ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen merkittävästi. Ruotsi oli vielä 8–10 vuotta sitten vajaat tuhat pelaajaa meitä perässä, ja nyt heillä on selvästi enemmän pelaajia kuin meillä. Ruotsissa on selkeästi otettu tyttö- ja naiskiekko sydämen asiaksi myös seuroissa, Risku sanoo.
Jääkiekkoliiton tilastojen mukaan viime kaudella Suomessa toimi naisten ja tyttöjen jääkiekon parissa yhteensä noin 6 700 toimijaa, joista pelaajia oli noin 5 600. Kasvu on ollut hidasta, sillä kaudella 2013–2014 pelaajia oli noin 5 100.
Ruotsin jääkiekkoliitto kertoi viime vuonna, että maan rekisteröityjen nais- ja tyttöpelaajien määrä nousi kaudella 2023–2024 ensi kertaa yli 10 000:een.
Ero näkyi kestävyys- ja voimatasoissa
Tyttöleijonat putosi Tikkurilan MM-kotikisoissa puolivälierissä Tshekille tylysti 0–6-numeroin. Suomi voitti turnauksessa vain Japanin, ja vain yksi joukkueen viidestä maalista syntyi tasakentällisin.
Risku muistuttaa, että Suomi osallistui MM-kisoihin nuorella joukkueella, sillä kenttäpelaajista vain kuusi edusti kisojen pääikäluokkaa eli vuonna 2007 syntyneitä. Suomen joukkueen keski-ikä oli kisojen toiseksi nuorin, ja mukana oli jopa kaksi 2010 syntynyttä pelaajaa.
– Näin tämä on vuosikausia vähän aaltoillen mennyt, millainen ikäluokka on ja minkä tasoisia pelaajia kussakin ikäluokassa on. Se voi tehdä tilanteesta haastavan, mutta fakta on se, että kyllä näissä kisoissa jäätiin urheilussa pahasti perään ihan peruskestävyys- ja voimatasoissa sekä lajitaidoissa, Risku toteaa.
Naisten maajoukkueessakin apuvalmentajana työskennelleen Riskun päävalmentajapesti Tyttöleijonissa ei ollut menestysmarssia vuosina 2015–2018, sillä mitaleita ei tullut neljistä kisoista yhtäkään. Tyttöleijonien nykyinen päävalmentaja Mira Kuisma on tehnyt Riskun mielestä hyvää työtä.
– Pitää muistaa, että nämä olivat Kuisman kuudennet MM-kisat, ja nyt joukkue oli vasta ensimmäisen kerran ulkona mitalipeleistä. He olivat aina ennen päässeet mitalipeleihin, ja se on arvostettava asia.
Metsäpolkuja, kiviä ja tukevia oksia
Suomen MM-joukkueesta leijonanosa kiekkoilee kotimaan pääsarjassa Auroraliigassa. Riskun seura HPK on Auroraliigassa otollisessa asemassa siinä, ettei pelaajien tarvitse maksaa pelaamisestaan, mutta monessa muussa seurassa arki ei ole yhtä ruusuista.
Risku tietää, että huippu-urheilijaksi kasvetaan viime kädessä arkisen peruspuurtamisen kautta.
– Meillä on hyvät olosuhteet joka paikkakunnalla. Urheilijaksi kasvaminen ei loppujen lopuksi tarvitse mitään muuta kuin lenkkiä ja metsäpolkuja, missä on kiviä, joita voi nostella ja heitellä, ja tukevia oksia, joissa voi roikkua ja vetää leukoja. Sitä kautta urheilu tulee paremmaksi, ja sitten pitää olla utelias ja kiinnostunut siitä, miten kehittää omia lajitaitoja.
Risku kokee, että jääkiekon harrastajamäärien nostamisen olisi oltava ensi kädessä seurojen vastuulla. Kokeneen valmentajan mukaan seuraharjoittelun pitää olla määrätietoista ja suunnitelmallista.
– HPK:ssa teemme pelaajien kanssa henkilökohtaiset kehityssuunnitelmat. Ne sisältävät aamuharjoittelun ja fysiikkaharjoittelun. Se ei ole mitään rakettitiedettä.
– Kun haluaa huipulle mennä, se kaava on aika yksinkertainen: se on neljä tuntia päivässä, seitsemän kertaa viikossa, 50 viikkoa vuodessa ja kymmenen vuotta huippu-urheilua ja tavoitteellista urheilua tukevaa toimintaa. Se ei tarkoita sitä, että mennään vaahto päässä edestakaisin joka suuntaan, vaan siihen kuuluu myös urheilullinen elämäntapa, Risku sivaltaa.
"Parempaa ei voi lähteä rakentamaan"
Ruotsi on ollut naisten jääkiekossa arvokisamitaleilla mitattuna tukevasti Suomen takana jo vuosien ajan, mutta numeroiden perusteella kelkka voi olla pian kääntymässä. Maan pääsarja SDHL on tasoltaan monta pykälää Auroraliigaa kovempi, mikä näkyy myös liigassa pelaavien Suomen maajoukkuekiekkoilijoiden määrässä.
Riskun mielestä lajitoimijoiden pitää olla nykyisestä tilanteesta "oikealla tavalla huolissaan". Hänen mukaansa Jääkiekkoliittoa ei voi kuitenkaan Suomen naiskiekon orastavasta alakulosta syyttää.
– Auroraliigalle on saatu oma johtaja ja markkinointia ja näkyvyyttä. Harrastajamäärien kasvu on seurojen vastuulla. Rakennetta on turha soimata, parempaa ei voi tällä pelaajamäärällä lähteä rakentamaan.
– Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, niin kuin joku on sanonut. Kyllä meidän pitää koko ajan etsiä keinoja, miten me saadaan niitä pelaajia lisää ja miten me pystytään paremmin auttamaan heitä, yhteistyössä maajoukkueen valmennuksen kanssa. Koska maajoukkueen valmennus saa sitten ne kimpaleet, mitä seuratyössä tuotetaan, Risku sanoo.