Miten teillä otetaan uusi työntekijä vastaan?
Onnellinen hän, joka kokee olonsa tervetulleeksi ja saa kunnon perehdytyksen!
Hän, jonka kanssa kollegat vaihtavat muutaman sanan, ovat kiinnostuneita ja ottavat mukaan. Hän, jolle joku oikeasti näyttää, mitä työtehtäviin kuuluu, jotta hän pystyy tarttumaan työhönsä ja suoriutumaan siitä hyvin.
Työssä koetulla yksinäisyydellä on monenlaiset kasvot.
Ei ole tavatonta, että uuden työntekijän on vaikea päästä porukkaan mukaan. Muutosten turbulenssissa kukaan ei hoksaa, ehdi tai jaksa alkaa tutustua tulijaan, tai perehdyttäminen jää puolitiehen.
Tunnollinen tekijä ei välttämättä edes huomaa, että työpaikka ei ole hoitanut omaa osuuttaan, vaan ottaa syyn niskoilleen: En pärjääkään tässä työssä, en kelpaa, olen siis huono.
Nuoret aikuiset kokevat työelämässä yksinäisyyttä enemmän kuin muut. Mutta muutenkin joka viides suomalainen kertoo kokevansa yksinäisyyttä työpaikalla (Helsinki Mission Työelämän yksinäisyys -barometri).
Työyhteisöissä koetusta yksinäisyydestä puhutaan suhteellisen vähän.
Esimerkkien luetteloa voisi jatkaa pitkään. Voi olla, että tehtävänkuva on organisaatiomuutoksen pyörteissä jäänyt epäselväksi, eikä kukaan ota asiasta koppia. Tai työnantajan arvot ovat räikeässä ristiriidassa omien kanssa. Ehkä toisenlaisia näkökulmia ei rohkene avata tai niille ei anneta tilaa.
Lähiesihenkilöt pyrkivät pärjäämään omillaan, kun eivät voi tukeutua alaisiinsa, eikä ylemmällä johdolla ole aikaa auttaa.
Ylin johto usein vasta yksin onkin.
Etätyötä tekevä unohtuu päiväkausiksi omiin oloihinsa. Ylitunnollinen suorittaja saa lisätehtäviä, mutta kestokykyä ei kysy kukaan. Ja niin edelleen.
Työyksinäisyys jää pimentoon myös, koska yksinäisyyttä kokeva harvoin nostaa asiaa esille. Yksinäisyyden luonteeseen kuuluu, että ihminen alkaa entisestäänkin vetäytyä ohueksi käyneestä yhteydestä.
Tämän seurauksena muutkin vähentävät yhteydenpitoa ja kierre syvenee.
Yksinäisyys on kipeä kokemus ulkopuolelle jäämisestä ja merkityksettömyydestä. Etätyö ja somekuplaan uppoutuminen lisäävät yksinäisyyttä.
Yksinäisyys ei ole vain henkilökohtainen ongelma, sillä se laskee motivaatiota ja työhön sitoutumista, heikentää suoriutumista ja lisää uupumusta.
Vastalääke löytyy perusasioista: vuorovaikutuksesta ja osallistamisesta.
Kollegoiden tuki ja jo pelkkä tieto tuen mahdollisuudesta vähentää yksinäisyyden kokemuksia. Niin ikään esihenkilön tuki, selkeä viestintä ja avoimuus vahvistavat yhteyttä.
Vastaavasti epävarmuus ja vastuiden epäselvyys kasvattavat yksin suoriutumisen kulttuuria.
Myös kiire torppaa kyvyn ja mahdollisuuden havaita tilanteita ja tarpeita. Hidasta siis, jarruta kohtaamistilanteessa ja kysäise kuulumisia.
Kirjoittaja on traumaterapeutti ja työnohjaaja.