Suomessa on ilmiö, josta julkisuudessa puhutaan vähän, työssäkäyvät köyhät. Kokopäivätyössä käyvien köyhien määrä on jo yli 200 000. Tämän lisäksi 8–10 % ihmisistä on työn ulkopuolella tahtomattaan. Nuorisotyöttömyys on tätäkin suurempi.
Nykyään jo joka neljäs työssäkäyvä tekee prekaaria työtä. Prekaarityö tarkoittaa epävarmaa työtä kuten pätkätöitä, osa-aikatöitä ja erilaisia yksinyrittäjyyden muotoja. Huonolla työsopimuksella ja heikolla sosiaaliturvalla ei perhettä elätetä, kun ei edes itseä. Osa-aikatyö oli kannattavaa Marinin hallituskaudella, kun työttömyysturvassa ja asumistuessa oli 300 euron suojaosuus. Oikeistohallitus poisti suojaosuudet ja työttömyysturvan lapsikorotukset, mikä lisäsi suoraan lapsiperheköyhyyttä.
Usein sanotaan, etteivät nuoret halua lapsia. Kuitenkin nuorten tavoitteet ja toiveet ovat edelleen perinteisiä. Nuorten hyvä elämä -hankkeessa kysyttiin, mitä 20–29-vuotiaat nuoret haluavat saavuttaa elämässään. Eniten mainintoja saivat parisuhde ja rakkaus, mielekäs työ ja vakaa toimeentulo.
Vapaaehtoisen lapsettomuuden perusteiksi kerrottiin vanhemmuuteen kohdistuvat yhteiskunnalliset odotukset sekä taloudellinen epävarmuus. Nuorista aikuisista puolet on huolissaan toimeentulostaan
Viimeiset 30 vuotta on puhuttu bkt:n kasvusta, tehostamisesta, tuottavuuden kasvusta ja kansainvälisestä kilpailukyvystä, mutta mikä on se lopputulema, mitä tästä on seurannut? Ainakin eläinten sukupuutto, ilmastokriisi, lapsiperheköyhyys, rasismi ja syntyvyyden romahdus.
Nykyinen talouspolitiikka hyödyttää eniten kansainvälisiä sijoitusyhtiöitä, jotka eivät maksa juurikaan veroja.
Nyt on oikea aika miettiä, mihin me ylipäätään haluamme suunnata oman toimeliaisuutemme. Haluaisimmeko tähdätä siihen, että me yksilöinä ja yhteisönä eletään hyvää elämää. Hyvä elämä ei perustu kuluttamiseen ja sitä tukevaan työhön.
Kapitalistinen, muita hyväksi käyttävä talousjärjestelmä on saanut yksinvallan. Bkt:tä mittaavalle talousjärjestelmälle on olemassa vaihtoehtoja, joissa talous on vain yksi väline ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin tavoittelussa. Kuntatasolla tämä tarkoittaa, että päätökset tehdään perustuen kysymykseen, parantaako se ihmisten ja luonnon hyvinvointia vai heikentääkö se sitä.
Mirja Niemi (sd.)
kasvatustieteen kandidaatti, suurperheen äiti
kunta- ja aluevaaliehdokas
Seinäjoki