Väärä sana väärällä hetkellä. Kuulija ymmärtää asian väärin ja loukkaantuu niin, ettei puhu sanojalle enää mitään.
Tämä on tyypillinen alku lukuisille työpaikoilla syntyneille kiistatilanteille. Oikeastaan tilanne pätee missä tahansa syntyneelle konfliktille.
Ärsyke muuttuu reaktioksi.
– Reaktio voi olla sanaharkka, kina tai loukkaantuminen. Se voi olla myös fyysinen reaktio.
Ärsyke voi syntyä mistä tahansa. Usein kipinä syntyy pienistä asioista.
– Ärsykkeet ovat pieniä asioita. Kuten kotona, jos kengät jätetään aina eteiseen tai vessanpöntön kansi ylös. Vähitellen ärsyke muuttuu reaktioksi, työyhteisösovittelija Timo Pehrman toteaa.
Koska kiistan roihu saa alkunsa yhdestä pienestä kipinästä, niin myös ratkaisu voi olla voi pieni ja yksinkertainen.
– Ratkaisu voi olla näennäisesti pieni, mutta kokemuksellisesti sitäkin suurempi. Ei se vaadi kuuta taivaalta, Pehrmanin opissa työyhteisösovittelua opiskeleva seinäjokelainen Pirjo Rantonen toteaa.
Jopa vuosikymmeniä jatkuneessa kiistatilanteessa pienet asiat paisuvat valtaviin mittasuhteisiin, jota puhumattomuus entisestään ruokkii.
Pehrman on suomalaisen työyhteisösovittelun pioneeri, joka oli aloittamassa menetelmän käyttöä 15 vuotta sitten. Suomessa nykyään käytettävä työyhteisösovittelun prosessi perustuu Pehrmanin väitöskirjaan.
Edellä mainitun kaltaisia riitatilanteita Pehrman on sopinut menetelmänsä avulla jo noin 500. Työnsä ohella hän myös kouluttaa uusia työyhteisösovittelijoita.
Työyhteisösovittelu on ratkaisukeskeisyyteen perustuva menetelmä, jossa puolueeton ulkopuolinen sovittelija auttaa riidan osapuolia löytämään kaikkia työyhteisön osapuolia tyydyttävän ratkaisun.
Menetelmässä sovittelija toimii sovinnon mahdollistajana eikä osallistu kiistan ratkaisuun, Hän ohjaa prosessia, jossa asianosaiset itse löytävät ratkaisun.
Sovittelija mahdollistaa kuulluksi tulemisen sekä sallii tunteiden käsittelyn, pohdinnan ja arvokeskustelun. Lopputuloksena saadaan sopimus, jonka kaikki osapuolet allekirjoittavat.
Tunteenpurkaukset ovat hyvin tyypillisiä riidan käsittelyn aikana, sillä taustalle kätkeytyy hyvin paljon patoutumia.
Pehrmanin mielestä sovitteluprosessi on hyvä, jos se on tunteikas. Tunteista puhumisen seurauksena keskustelusta tulee syvällinen ja luottamuksellinen, mikä on hedelmällistä myös sovun syntymiselle.
– On tärkeää että ihmiset saavat puhua tunteensa ulos. Menetelmä on vähän kuin painekattila, joka päästää höyryjä ulos.
PASI LAPINKANGAS