Ihmisten ja eläinten oikeuksista puhutaan eri tiedostusvälineissä paljon. Myös lapset tietävät oikeutensa hyvin. Näinhän se pitää ollakin, kun ne oikeudet ovat yleisesti hyväksyttyjä. Toki niistäkin voidaan muuttuvassa ajassa keskustella, ovatko ne ajan tasalla.
Jostakin syystä työntekijän oikeus kieltäyttyä lakkoon osallistumisesta ei ole saanut mediassa samansuuruista huomiota kuin monet muut oikeudet. Lakkoilusta kieltäytyminen kuuluu kuitenkin työntekijän tärkeimpiin perusoikeuksiin.
Näyttää siltä, että kaikki työntekijätkään eivät ole täysin perillä oikeudestaan kieltäytyä lakkoon osallistumisesta.
Ay-liike puhuu ja kirjoittaa paljon ihmis- ja työntekijän oikeuksista, mutta tämä nimenomaisen oikeus on vaiettu niin ay-informaatiossa kuin mediassakin kuoliaaksi. Näin tapahtui juuri äskenkin Teollisuusliiton lakkoilmoituksessa. On paremminkin annettu ymmärtää, että lakkoon osallistuminen on työntekijän velvollisuus, jos ammattiliitto niin päättää. On saatu synnytettyä ilmapiiri, jossa tuntuu kuin oikeutta kieltäytyä lakkoon osallistumisesta ei olisi olemassakaan.
Lakkoilusta kieltäytymisestä on puhuttu, jos yleensä on puhuttukaan julkisessa sanassa, hyvin negatiiviseen sävyyn. Lakonalaiseen työhön osallistuneet on haukuttu ja nimitelty jopa julkisesti mitä rumimmilla nimityksillä mm. ay-luottamusmiesten toimesta, ja näitä solvauksia on julkaistu maan suurimmissa lehdissä. Sitä voi pitää työilmapiirin muokkaamisena, jopa pelon lietsomisena.
Yhtenä esimerkkinä tästä riman alituksesta on Ilta-Sanomien julkaisema Rakennusliiton järjestöpäällikön kuvaus muutama vuosi sitten työntekijöistä, jotka menivät lakonalaiseen työhön. He olivat järjestöpäällikön mukaan ”iljettäviä, haisevia limanuljaskoita”. Tällaista kieltä sallitaan ihmisistä, joiden aatemaailmaan kuuluu lojaalisuus työnantajaa ja omaa työpaikkaansa kohtaan.
Toista loukkaavaa kielenkäyttöä pidetään siis ammattiliitoissa nokkelana, vähintään oikeutettuna tyylilajina arvostella toista osapuolta. Tällaisella kielellä ja asenteella on negatiivista merkitystä työilmapiiriin.
Ammattiliitoilla on kai tarkoituskin luoda vihamielistä vastakkainasettelua työntekijän ja työnantajan välille. Vastakkainasettelusta olisi jo vihdoin päästävä eroon, siirryttävä nykyaikaan ja nostettava mediassakin enemmän työntekijän ja työntekijän yhteisiä etuja valokeilaan.
Erityisesti SAK näyttää jääneen pahasti kehityksestä jälkeen. Tai sitten se aliarvoi jäsentensä arvostelukykyä.
Saman ideologian kannattajat syyttävät usein muita eriarvoistamisesta, syrjimisestä, rasismista ja milloin mistäkin. Eikä aina syystä. ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et malkaa omassa silmässäsi” (Matt. 7:3) näyttää pitävän paikkansa. Siinä meillä kaikilla muillakin on varmasti opittavaa. Työntekijän oikeuksia tulee kunnioittaa, myös oikeutta mennä työhönsä, moittimatta ja syyttämättä, ilman pelkoa syrjimisestä ja kiusaamisesta.
On paljon työntekijöitä, jotka näkevät työntekijän ja työnantajan yhteiset edut ja intressit eivätkä halua vaarantaa työpaikkaansa ja taistella työnantajaansa vastaan, vaan sopia joustavasti työnantajansa kanssa työehdoista ilman ulkopuolisen ammattiliiton kiilaamista väliin. Lakkoon ei voi siis painostaa, eikä syrjiä tai kiusata ketään työntekijää, joka haluaa olla osallistumatta lakkoon. Tämä koskee myös ammattiliittoon kuuluvia. Seurauksena voi olla ammattiliitosta erottaminen, mutta monen mielestä se on pienempi paha kuin työpaikkansa menettäminen, joka tietää yleensä valtavia mullistuksia myös työntekijän henkilökohtaiseen elämään.
Martti Saarikoski
Seinäjoki