Kolmisenkymmentä vuotta sitten alkoi yhteiskuntaan ilmestyä henkilöstövuokraustoimintaa. Toiminta on rajusti kasvanut ja lienee tuottoisaa. Laillista kaikki. He toimivat sopimusten mukaisesti. Ovat työnantajia ”paperipuolella” ja työnjohdollisuus on vuokraajalla.
Jos haluaa työntekijän omalle palkkalistalle, niin on maksettava lunnaat. Työntekijä ei ole oman ammattitaitonsa herra vaan kauppatavaraa.
Perinteinen työyhteisö on kokonaisuus, jossa työnantaja ja työnjohto ovat arvopääomaa ja menestys perustuu yhteistyöhön, osaamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin. Se edellyttää yhdenmukaista kohtelua ja ihmisarvon tunnustamista.
Henkilöstövuokrauksen palkollinen on osa rahantekokoneessa. Hänet vuokrataan voitolla edelleen kustannukset minimoiden. Hänen hyvinvoinnistaan ei ole huolen häivää, sillä hänen hallintansa on annettu vuokraajalle.
Kaikki menee hyvin, kunnes tulee tilanteita, josta aiheutuu kustannuksia henkilöstöyritykselle. Asiointi on hoidettava pääkonttoriin. Loppuu inhimillisyys ja vastaukset lienevät koneälyllä tehtyjä ja asiantuntijuus ostettu jostakin sivusta.
Työntekijästä tulee tavara, joka on saatava tuottoisaksi tai siitä on päästävä eroon vähin kustannuksin. Hänessä ei nähdä ihmistä tai eloa, jota tulisi ylläpitää, saati huomattaisiin henkistä kärsimystä. Ainut lohtu on kehotus mene toimeentulotukeen.
Työelämä on murroksessa. Muutamassa vuodessa on tuhottu vuosikymmenten aikana rakennettu linnarauha. Eräs ministeri uhosi 1990-luvun taitteessa, nyt pannaan ammattijärjestöt polvilleen. Silloin ei onnistunut, tuli lama ja herra itse joutui polvistumaan.
Nykyinen hallitus, EK ja ”piispan veli” ovat ajaneet työntekijöiden asemaa alempaan kastiin. Tässä hyvänä apurina voi toimia henkilöstövuokraustoiminta.
Kun haette työtä, pyrkikää pääsemään suoraan työnantajan työntekijäksi ilman välistävetäjiä. Työnantajat, säilyttäkää arvostuksenne suoraan työllistäjinä. Se kantaa hedelmää, säilyttää ja vahvistaa ihmisarvoa sekä tasa-arvoisuutta.