Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) asettuu palkansaajien puolelle kiistassa paikallisen sopimisen toteuttamistavasta. Lindström kertoo Lännen Medialle kannattavansa paikallisen sopimisen edistämistä ennen kaikkea työehtosopimuksissa.
Lindström ei lämpene niin sanotulle lakitielle.
Paikallista sopimista valmisteleva työryhmä jättää hallitukselle raporttinsa maaliskuussa.
– EK on käsittääkseni vahvasti B-vaihtoehdon eli lakitien kannalla ja työntekijäpuoli toisella kannalla. En usko, että työryhmältä tulee yksimielistä loppupäätelmää, koska he ovat niin kaukana toisistaan. Hallituksen pitää tehdä päätös. Kannatan tes-tietä, koska vapaaehtoisuus on aina pakkoa parempi vaihtoehto. Toivottavasti siihen päädytään, Lindström sanoo Lännen Medialle.
Oikeus- ja työministerin kanta on merkittävä tieto, koska se saattaa avata tien yhteiskuntasopimusneuvotteluiden onnistumiselle.
Palkansaajajärjestöt ovat selkeästi kertoneet, että ennen sopimuksen tekemistä ne haluavat tietää, miten hallitus aikoo edetä paikallisen sopimisen edistämisessä. Ainakaan SAK ei ole Lännen Median tietojen mukaan valmis hyväksymään yhteiskuntasopimusta, jos hallitus valitsee paikallisessa sopimisessa ensisijaisesti lakitien.
Lindström kertoo, että hänen mielestään yhteiskuntasopimuksen syntyminen on "ehdottoman tärkeää Suomelle ja suomalaisille".
Lindström ei halua Suomeen minimipalkkalakia
Oikeus- ja työministeri ei halua murtaa työehtosopimusten yleissitovuutta. Sen murtaminen johtaisi Lindströmin mukaan tarpeeseen säätää Suomeen minimipalkkalaki, jota hän ehdottomasti vastustaa.
Näistä syistä Lindström kannattaa paikallisessa sopimisessa vapaaehtoisuutta, ei lakisääteistä pakkoa.
– Perussuomalaiset puolusti hallitusneuvotteluissa yleissitovuutta ja puolustaa edelleen. Miksi? Siksi, että vaihtoehto sille olisi, että pitäisi säätää minimipalkkalaki. Kuinka moni oikeasti, edes Elinkeinoelämän keskusliitto EK, haluaa Suomeen minimipalkkalakia, Lindström kysyy.
– Yleissitovuudella, vaikka sitä jotkut arvostelevat, on omat pointtinsa. Jos paikallinen sopiminen tehdään oikein, se vahvistaa yleissitovuutta, koska silloin toisella puolella siinä on työntekijän aseman vahvistaminen, hän jatkaa.
"Työntekijän aseman vahvistaminen unohtuu"
Lindström arvioi, että työpaikoilla tapahtuvasta paikallisesta sopimisesta vallitsee Suomessa tällä hetkellä osittain vääristynyt kuva.
– Työntekijän aseman vahvistaminen unohtuu aika usein, kun kysytään, mitä kuuluu paikalliselle sopimiselle. Samassa lauseessa pitäisi aina puhua työntekijöiden aseman vahvistamisesta niin, että he pääsevät päättämään ja saavat tietoa, koska se on pohja paikalliselle sopimiselle, Lindström huomauttaa.
Työntekijöiden edustuksen vahvistaminen yrityksen hallinnossa ja tiedonsaantimahdollisuuksien lisääminen rakentavat Lindströmin mukaan pohjan sille, että työnantaja ja työntekijät ymmärtävät esimerkiksi taloudelliset luvut samalla tavalla. Silloin luottamukseen perustuva paikallinen sopiminen on Lindströmin mukaan mahdollista.
Palkkojen joustaminen alaspäin hiertää neuvotteluissa
Paikallisessa sopimisessa hiertää Lindströmin mukaan eniten, millä ehdoilla palkat voivat tilapäisesti joustaa tes-tason alapuolelle.
– Kriisilausekkeen kirjoittaminen on melkoinen taidonnäyte. Pitää sopia, onko se yritys- vai toimialakohtainen, Lindström toteaa.
Kriisilauseketta Lindström kuvailee työntekijän turvaksi paikallisessa sopimisessa.
– Kun reunaehdot toteutuvat, mennään seuraavaan vaiheeseen. Se on myös työntekijän turva, ettei suoraan mennä. On pelätty, että on sanelua. Ei ole. Aina on reunalauseke, jonka pitää täyttyä, Lindström painottaa.
LAURI NURMI / LÄNNEN MEDIA