Työelämästä käyty keskustelu jumiutuu usein ristiriitaan. Samaan aikaan puhutaan korkeasta työttömyydestä ja yritysten kroonisesta osaajapulasta. Kyse ei ole tilastoharhasta, vaan ennen kaikkea kohtaanto-ongelmasta.
Työpaikkoja ei synny kysymällä työttömältä, mitä hän haluaisi tehdä työkseen. Sekään ei auta, jos ihmisiä koulutetaan ammatteihin, joissa ei ole tarjolla töitä.
Yhtä vähän hyötyä on työnhakutaitojen hiomisesta, jos avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tai ne vaativat aivan erilaista osaamista kuin hakijalla on.
Alueelliset erot tekevät ongelmasta vielä konkreettisemman. Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla työmarkkinat näyttävät erilaisilta, vaikka etäisyys on lyhyt.
Pohjanmaalla vientivetoiset yritykset kasvavat ja työllistävät suuria määriä.
Etelä-Pohjanmaalla puolestaan on vahvaa elintarviketeollisuutta, ja osaajia tarvitaan myös perinteisiin teollisuuden tuotantoammatteihin, kuten hitsaajiksi ja koneistajiksi. Monessa isossa yrityksessä usein hankalinta on löytää asiantuntijoita hyvin täsmällisiin osaajatarpeisiin.
Työpaikat syntyvät yrityksissä. Siksi myös ihmisten työllistymistä tukevien palveluiden tulisi olla aidosti yritys- ja työelämälähtöisiä.
Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma ei ole väliaikainen, vaan pysyvä olotila maailmassa, jossa teknologia, automaatio ja tekoäly muokkaavat työn sisältöä kiihtyvällä vauhdilla. Uusia työpaikkoja syntyy, mutta usein ne edellyttävät osaamista, jota ei löydy valmiina.
Nykyiset rakenteemme reagoivat tähän liian hitaasti. Koulutusjärjestelmä laahaa perässä, eikä se ratkaise yritysten haasteita, joihin tarvittaisiin tekijöitä nyt, eikä vasta kolmen vuoden päästä.
Monesti julkisissa palveluissa keskitytään liikaa yksilön valmiuksien kehittämiseen, ilman riittävää kytkentää yritysten todellisiin tarpeisiin. Lopputuloksena koulutetaan menneisyyden ammatteihin tutkinto edellä. Samaan aikaan tulevaisuuden työpaikat jäävät täyttämättä osaamispulan takia.
Tarvitsemme ajattelutavan muutoksen. Työllisyyden hoidon pitäisi lähteä liikkeelle kysynnästä, ei tarjonnasta.
Mitä osaamista yritykset tarvitsevat nyt ja lähivuosina asiantuntijatehtävissä, teknisissä rooleissa ja tuotannossa? Miten koulutus, uudelleenkoulutus ja työvoimapalvelut voidaan rakentaa tämän tiedon varaan niin, että ne johtavat oikeisiin työpaikkoihin?
Työllisyyspolitiikan keskiöön on nostettava yksinkertainen lähtökohta: Kasvu ei synny koulutuspaikoista tai hankeraporteista, vaan yritysten kyvystä kasvaa ja työllistää. Kun tämä ymmärretään, myös ratkaisut löytyvät oikeasta suunnasta.