Olen jonkin tovin katsellut erilaisia urheilulajeja. Urheilu on siinä mielessä outoa, että joistakin lajeista on tehty itseään suurempia tapahtumia.
On vanhoja perinteisiä lajeja, joita ei tarvitse juurikaan ihmisille myydä. Kysyntää ja tarjontaa riittää aina.
Uusien lajien on usein paljon vaikeampaa päästä ihmisten arkeen, syystä tai toisesta.
Laji pitää myydä katsojille. Lajista on täytyy tehdä itseään suurempi tapahtuma. Houkutella ihmiset mukaan, ja saada heidät koukkuun.
Darts on onnistunut tässä paremmin kuin hyvin. Laji itsessään on totaalisen simppeli.
Kukapa meistä ei olisi mökillä tikkaa heittänyt tauluun? Ota tikat, heitä ja yritä saada mahdollisimman hyvä tulos. Mökkitikkaa vaan ei jaksa kukaan katsella.
Darts on kaikkea muuta kuin tätä. Taulu on aivan erilainen kuin se, minkä saa lähihuoltoasemalta kympillä mukaan mökille.
Dartsissa taulu on jaettu sektoreihin, ja lisäksi pariin kapeampaan renkaaseen. Kymppi on keskellä ja isommat renkaat sen ympärillä.
Pisteet eivät ole loogisessa järjestyksessä, vaan eri sektorit ovat eri arvoisia, ja kapeat renkaat antavat tuplan tai triplan verran pisteitä.
Alkuun varmasti sekavaa, mutta pianhan sen yksinkertaisessa lajissa tajuaa.
501:stä pisteestä aloitetaan. Pisteitä vähennetään joka osuman pisteiden verran, ja viimeisellä heitolla tulee osua tuplarenkaaseen ja saada pisteet nollaan.
Näinkin yksinkertaisesta perusideasta on viime vuosina noussut ilmiö.
Areenat pullottavat ihmisiä ja meteliä piisaa. Ohrapirtelöä saa nauttia katsomossa, ja se on jopa suotavaa.
Kilpailijat ovat kuin tuotebrändejä. Kaikki heittäjät tunnetaan mitä kummallisimmilla lempinimillä.
Monella heistä on radikaalit kampaukset ja tatuointeja käsissään, toiset taas ovat hillitympiä ja neutraaleita.
Kun yleisöä seuraa, tuntuu välillä kuin seuraisi rokkifestareita.
Kaiken ympärille on lyhyessä ajassa kasvanut miljoonabisnes. Dartsia ei ole koskaan ympäröinyt niin vahva perinne, etteikö lajia olisi voitu lyhyessä ajassa brändätä uusiksi.
Laji on kuitenkin yli sata vuotta vanha, mutta vasta nyt se on isoilla areenoilla ja television päälähetyksissä. Ja onhan dartsia addiktoivaa katsella.
Monia lajeja vaivaavat liian vahvat perinteet. Mikään ei tietenkään estä, etteikö moniin lajeihin ja tapahtumiin voisi tuoda samantyylistä showta kuin nykydartsissa.
Eli nostaa pelaajia esiin eri tavalla, ja rikkoa se perinteinen tapahtumakulttuuri.
Ehkä me suomalaiset olemme liikaa sitä makkarakansaa, mikä kammoaa kaikkea uutta.