Turkista tuli tänä vuonna maailman kolmanneksi suurin tv-sarjojen viejämaa, ja myös moni suoratoistopalveluja käyttänyt suomalainen on törmännyt niihin Netflixissä ja muualla verkossa.
Turkkia enemmän ulkomaille sarjojaan vievät nyt vain Yhdysvallat ja Britannia, kertoivat Economist sekä uutistoimisto AFP Glance-yrityksen tv-tilastoihin perustuen.
Turkkilaisissa sarjoissa otokset ja näyttelijät on valittu miellyttämään silmää, tunteet ovat pinnalla, eivätkä käänteet jätä fanejaan kylmäksi. Elokuvamaailmaa seuraava IMDB -sivusto listaa satoja viimeisen viiden vuoden aikana tehtyjä turkkilaissarjoja, kuten tuoreen draamatrillerin Kübran ja avioerodraamakomedian, jonka nimi on käännetty englanniksi "Next, Thank You".
Myös Berliinin elokuvafestivaaleilla helmikuussa vieraillut varakulttuuriministeri Batuhan Mumcu hehkutti sarjojen suosiota.
– Sarjojamme esitetään yli 170 maassa ympäri maailmaa, aina Amerikasta Venäjälle ja Kaukoidästä Latinalaiseen Amerikkaan asti. Ne tavoittavat lähes 750 miljoonaa ihmistä, Mumcu sanoi Hürriyet-lehden mukaan.
Inflaatio kurittaa sarjojen tekijöitä
Turkkilaisen Faro-tuotantoyhtiön perustaja ja päätuottaja Yamac Okur kertoi STT:lle, ettei Turkissa julkisteta tietoja siitä, kuinka paljon sarjat tuovat maahan valuuttaa. Alalla puhutaan kuitenkin jopa puolen miljardin dollarin vuosittaisesta myyntivolyymistä, jo vuosikymmenen ajan sarjoja tuottanut Okur kertoo.
Sarjojen tekeminen ei kuitenkaan ole juuri tällä hetkellä ihan niin hohdokasta kuin miltä ruudulta näyttää.
Turkin medioissa on kerrottu kevään aikana, että Turkin talousvaikeuksien vuoksi tänä vuonna ei ole varaa tehdä uusia sarjoja kesäksi. Joitakin syksyksi suunniteltuja sarjojakin joudutaan lopettamaan Turkin televisioissa huippuinflaation vuoksi, kertoi Cumhuriyet-lehti.
Okurin mukaan näin ei ole käynyt pitkään aikaan. Yleensä kesäkuussa on alkanut useampia syksyisin päättyviä sarjoja. Katsojia sarjojen ääreltä houkuttelevat myös jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut, mutta se ei Okurin mukaan selitä kaikkea.
– Yhden jakson tekeminen maksaa noin 200 000–250 000 euroa. Nämä kustannukset ovat nousseet Turkin liiroissa nelin-viisinkertaisiksi muutaman viime vuoden ajan korkean inflaation takia. Myös euromääräisesti kustannukset ovat nousseet noin 30–40 prosenttia, Okur kertoo.
Budjetista suuri osa menee ohjaajan, näyttelijöiden, teknikkojen, lavastajien ja kuljettajien palkkoihin ja muihin kuluihin. Lisäksi täytyy maksaa muun muassa vuokria sarjoissa käytetyistä, usein varsin hulppeista asunnoista Bosporinsalmen rannalla, kuvausluvista sekä lavasteista.
Pelkästään asuntojen vuokrat ovat Istanbulissa moninkertaistuneet viime vuosina. Turkin virallinen inflaatio oli toukokuussa vuositasolla yli 75 prosenttia, mikä useiden asiantuntijoiden mukaan on tuntuvasti alakanttiin.
Viinilasien sumentamista ja sensuuria
Jo tätä ennen sarjojen tekijät ovat joutuneet taiteilemaan sakkojen ja sensuurin kanssa, jos sarjoissa käsitellyt aiheet ovat olleet liian arkoja maan viranomaisille. Digitaalisissa palveluissa ilmaisu on kuitenkin vapaampaa ja rohkeampaa kuin Turkin televisioissa, Okur sanoo.
Turkin televisio- ja radiolähetysten sisältöä valvovalle valtion RTÜK-virastolle punaisia viivoja ovat paitsi presidentti Recep Tayyip Erdoganin hallinnon avoin arvosteleminen, myös uskonto, politiikka yleisesti, niin kutsutut kansalliset arvot, perhearvot, seksi ja alkoholi.
Esimerkiksi roolihahmojen pitelemät viinilasit ja muut alkoholijuomat sumennetaan.
Islamistista uskonlahkoa pakenevasta äidistä ja tyttärestä kertova sarja Kizil Goncalar (Punaiset nuput) sai viime vuonna sakot "yhteiskunnan arvojen solvaamisesta". Valtiollisen Anadolu-uutiskanavan mukaan sarjan uskonnollisista hahmoista käytettiin "muslimeille sopimattomia adjektiiveja", ja joidenkin kohtausten katsottiin olevan "nöyryyttäviä" uskonnollisille kansalaisille.
Tuottaja Yamac Okur myöntää, että sarjojen käsikirjoittajat ja tuottajat harjoittavat itsesensuuria rangaistusten pelossa. Veteraanituottaja sanoo kuitenkin havainneensa, että tänä vuonna sakkoja on sadellut vähemmän sen jälkeen, kun maan oppositio sai murskavoiton kevään paikallisvaaleissa.
– Rangaistuksia on tällä kaudella annettu vähemmän. Tämä liittyy Turkissa rauhoittuneeseen poliittisen ilmapiiriin, hän uskoo.
Itsesensuurin höllentyminen heijastuu myös sarjojen parempaan myyntiin maailmalla, Okur on huomannut.
Turkki tietoinen "pehmeästä" vallastaan
Varakulttuuriministeri antoi Berliinissä ymmärtää Turkin olevan hyvin tietoinen sarjojen "pehmeästä vallasta", mielikuviin vaikuttamisesta maailmalla kulttuuriviennin avulla. Sarjat tekevät tunnetuksi Turkin kulttuuria, Istanbulia ja muita matkailukohteita, ruokaa sekä turkin kieltä.
– Kun katsojat siirtyvät ruudun äärelle, he seuraavat rakkaustarinaa tai perhedraamaa ilman mitään ennakkoluuloja. Näin he samaistuvat katsomaansa. Siksi elokuvat ja sarjat pääsevät helposti ihmisen ajatusmaailmaan, hän kuvaili.
Intiassa julkaistava Vogue India suositteli tänä vuonna lukijoilleen turkkilaisia sarjoja näillä sanoin:
– Sarjojen keskittyminen kysymyksiin oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta ja perhearvoista on saanut niille uskollisen seuraajakunnan Intiassa ja on johtanut joidenkin sarjojen mukauttamiseen intialaisiksi versioiksi, lehti kirjoitti.
Aina pehmeä vaikuttaminen ei toimi toivotusti. Viime vuonna Disney+ suututti Turkin perumalla sille tehdyn sarjan nyky-Turkin perustajasta ja kansallissankarista, Mustafa Kemal Atatürkistä.
Politico-lehden mukaan Turkin johto uskoo perumisen taustalla olleen erityisesti Yhdysvalloissa asuvien armenialaisten syytökset, joiden mukaan sarja vääristeli ja kaunisteli historiaa.
Lopulta Atatürk-sarja esitettiin Turkissa – ja yksityisnäytöksenä Helsingissäkin – kahteen osaan jaettuna elokuvaversiona teattereissa.
Arabimaissa suosio jo pidempää perua
Muutama vuosi takaperin kerrottiin, että sarjat jopa siivittivät arabimaissa turkin kielikurssien suosiota. Pisimpään turkkilaissarjoja onkin katsottu arabimaissa ja Balkaneilla, entisen Osmanien valtakunnan mailla, josta nykyinen Turkin valtio on syntynyt.
Arabimaissa turkkilaissarjat vetoavat, sillä niissä esitetään myös islamilaista konservatiivista elämäntapaa ja siitä kumpuavia ristiriitoja nykymaailmassa. Esimerkiksi tällä hetkellä suosiota niittävässä Kizilcik Serbeti -sarjassa kaksi maailmaa törmää, kun eronneen yksinhuoltajaäidin itsenäiseksi kasvattama Doga avioituu islamilaiskonservatiivisen Fatihin kanssa ja muuttaa tämän perheen luokse. Tosin edetessään sarja vesittyy yhteiskunnallisten aiheiden ja kulttuurien yhteentörmäyksen pureksimisesta tuttuun saippuasarjojen kaavaan epätodennäköisine käänteineen ja juonitteluineen.
Tiukan valvonnan vuoksi turkkilaisissa sarjoissa on vähemmän paljastavia seksikohtauksia, ja henkilöhahmot ovat samaistuttavampia muslimimaiden asukkaille.
– Arabiyleisö arvostaa sitä, että turkkilaissarjoissa muslimit esitetään sankareina eikä terroristeina tai taksikuskeina, toisin kuin usein Hollywoodissa, kuten Economist totesi kirjoituksessaan.
Sarjoja kirjoitetaan lennosta
Okur tietää myös toisen tärkeän syyn suosiolle: sarjoja kirjoitetaan reaaliaikaisesti ja katsojien reaktioiden mukaisesti sekä katsojatilastoja seuraten. Tarinoita voidaan muuttaa lennosta, jos katsojien päätellään niin haluavan.
– On olemassa mekanismi, jossa yleisö määrää suoraan sisällön. Ei ole toista maata, joka tuottaa näin pitkiä ja laadukkaita sarjoja yhtä nopeasti, Okur väittää.
– 80-luku oli brasilialaisten sarjojen valtakausi, mutta vuodesta 2010 lähtien maailmalla monessa maassa katsotaan nyt turkkilaisia sarjoja.
