Nuorten väkivaltaisuutta tutkinut Monica Gammelgård sanoo, että kun julkisuuteen tulee tapaus, jossa tytön epäillään tehneen jotain pahaa, se kiinnittää paljon huomiota.
Tapausten saama huomio voi Gammelgårdin mukaan tuottaa mielikuvan, että tyttöjen raju väkivaltaisuus olisi lisääntynyt. Näin ei kuitenkaan ole.
– Tyttöihin kohdistuu enemmän odotuksia, joiden mukaan heidän tulisi olla kilttejä ja hoivaavia.
Alaikäisten tekemät vakavat väkivaltarikokset aiheuttavat kansassa erityisen paljon moraalista paheksuntaa, jos tekijänä on tyttö tai nuori nainen. Nopeasti tehdään johtopäätös, että tytöistä on tullut entistä väkivaltaisempia.
Nykyään poliisin tietoon tulee hieman enemmän lieviä väkivallantekoja kuin kolmekymmentä vuotta sitten.
Vakavia väkivaltarikoksia on kuitenkin edelleen vain keskimäärin kaksi vuodessa, eikä niiden määrä siis ole kasvanut.
Poikien väkivaltaista käytöstä on vähintään kolminkertaisesti tyttöihin verrattuna. Tätä selittää myös se, että pojat ilmaisevat vihaansa suoraviivaisemmin kuin tytöt.
Seinäjoella tiistaina tapahtuneen 15-vuotiaan tytön surman tutkinta on vielä alkuvaiheessa. Siksi Gammelgård varoo sanomasta tapauksesta mitään.
Yleisellä tasolla hän muistuttaa kuitenkin, että teini-ikäisen aivot ovat vielä kehitysvaiheessa. Tämä saattaa vaikuttaa myös empatiakykyyn.
– Itse olen tutkinut laitoshoidossa olevia nuoria, joiden elämäntilanne on hyvin erilainen kuin tavallisten koululaisten. Kuormittavan elämäntilanteen seurauksena persoonan kehitys voi olla viivästynyt vielä 20-vuotiaana.
Gammelgård työskentelee psykologina Vanhan Vaasan sairaalassa, joka tuottaa oikeuspsykiatrisia erityistason palveluita koko Suomeen. Hän osallistuu työkseen muun muassa mielentilatutkimusten tekemiseen sairaalaan tulleille naisille.
Toimitus julkaisi Gammelgårdin haastattelun perjantain lehdessä.