Afganistanissa kidnapatut länsimaalaiset ovat joutuneet olemaan vankeudessa jopa vuosikausia. Panttivankeja kuitenkin surmataan erittäin harvoin, toteaa Afganistanin hyvin tunteva Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Olli Ruohomäki.
–Tähän saakka Afganistanissa on aika harvoin menehtynyt ketään, koska jos joku on siepattu, niin taustalla on ollut taloudellisen edun saaminen, hän kertoo.
Avustusjärjestössä työskennelleen suomalaisnaisen sieppauksen yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, eikä tietoa iskun tehneiden asemiesten taustoista ole. Sieppauksen lisäksi hyökkääjät myös tappoivat suomalaisnaisen saksalaisen kollegan ja järjestön majapaikan turvamiehen. Ruohomäki pitää hyvin poikkeuksellisena, että turvamiehen kaula katkaistiin hyökkäyksen yhteydessä, sillä se on Afganistanissa harvinaista.
–Afgaanirikollisilla pään leikkaaminen ei ole ollenkaan tyypillinen tapa. Se on enemmän al-Qaidan tyylistä ja mitä Isis on tehnyt Syyriassa. Isis on läsnä Afganistanissa, mutta he ovat Nangarharin maakunnassa ja Kunarissa lähellä Pakistanin rajaa, eivät muualla.
Sieppauksia tekevät niin rikollisjärjestöt kuin maan hallituksen kanssa Afganistanin hallinnasta taisteleva Taliban-järjestökin. Talibanin tekemissä sieppauksissakaan kyse on harvoin pelkästään ideologiasta, vaan mukana on yleensä myös taloudellisia houkuttimia. Epävakaassa maassa tilanne on kuitenkin sekava, eikä osapuolia välttämättä aina erota toisistaan.
–Joissain tapauksissa rikollissyndikaatti saattaa myydä siepatun eteenpäin toiselle rikollisryhmälle, joka voi vielä myydä hänet kolmannelle taholle kuten talibaneille, Ruohomäki kertoo.
Ruohomäen mukaan Kabulissa tehdyt sieppaukset voidaan jakaa kahteen kastiin: opportunistisiin ja suunniteltuihin. Ensimmäisissä uhri on vain joutunut väärään aikaan väärään paikkaan, jolloin rikolliset vain tarttuvat tilaisuuteen. Suunnitelluissa uhria tai uhreja seurataan kauemmin ja pyritään löytämään sopiva hetki iskulle.
–Jos ihminen esimerkiksi lähtee töihin aina samaan aikaan ja samaa reittiä tai jos liikkeet noudattavat tiettyä rytmiä on hänet helppo maalittaa. Tämän takia avustustyöntekijöitä ja siviilejä kehotetaan, etteivät he noudattaisi aina samaa päivärytmiä, koska niin tulee helpommaksi kohteeksi, Ruohomäki kuvailee.
Pienet järjestöt eivät ole talibanin ykköskohteita, sillä Ruohomäen mukaan järjestön johto tietää, ettei niillä ole takanaan suuria resursseja.
–Tällainen avustusjärjestö on vähemmän ideologispainotteinen ja vähemmän herkullinen kohde.
Afganistanin turvallisuustilanne on mennyt jyrkästi alamäkeä sen jälkeen, kun kansainväliset joukot vetäytyivät maasta Isaf-operaation päätyttyä vuoden 2014 lopulla. Tällä hetkellä hallituksen joukkojen hallinnassa on ainoastaan kolmannes Afganistanista, ja samansuuruista aluetta hallitsevat myös kapinalliset. Viimeisestä kolmanneksesta käydään kiivasta ja veristä taistelua.
Kabulissa tilanne on hieman muuta maata parempi, mutta iskut poliiseja, oikeusistuimia ja muita viranomaisia vastaan ovat säännöllisiä.
Tästä rakennuksesta asemiehet sieppasivat suomalaisen avustustyöntekijän.
HARRI AHOLA