Presidentti Toomas Hendrik Ilves piti erinomaisen puheen Helsingin yliopistolla. Visionäärisen, asioista suoraan puhuvan sekä Suomen ja Viron yhteistyötä kannattavan presidentin puheessa korostui kaksi teemaa: nykyhetken turvallisuushaasteet sekä Euroopan mahdollisuudet digitalisoituvassa maailmassa.
Suomen Viron huolenaiheet ovat yhteisiä. Pakolaiskriisi ja Venäjän arvaamaton toiminta huolestuttavat. Ilmeet ovat vakavoituneet Suomenlahden molemmin puolin. Pahimpaankin tulee varautua, vaikka tarpeettomasti ei pelon ilmapiiriä tule luoda. On ymmärrettävä, ettei kyse ole nopeasti ohimenevästä ilmiöstä, sillä epävakaa turvallisuustilanne jatkuu pitkään.
Presidentti Ilveksen sanat suomalaisten ja virolaisten valmiudesta taistella vapautensa puolesta kertovat ajan hengestä. Strateginen kärsivällisyys, tilanteen jatkuva arviointi ja varautuminen ovat tarpeen.
Lähivuosien luultavasti isoin muutostekijä on digitalisaatio, jonka kehittämisessä Suomi ja Viro voidaan luokitella kärkivaltioiksi. Eurooppa on kuitenkin jäänyt yhdysvaltalaisten, kiinalaisten ja intialaisten yritysten jalkoihin, mutta tilanne ei ole lohduton. Päinvastoin.
Euroopalla on erinomaiset edellytykset nousta teknologian kehittämisessä, uusien toimintatapojen luomisessa ja alan yritysten vahvistamisessa globaaliksi voima-alueeksi. Tämä edellyttää vahvaa johtajuutta Euroopan yhtenäistämiseksi, jota Ilves aiheellisesti peräänkuulutti. Katseen saa kääntää Suomen ja Viron suuntaan.
Geopoliittisissa ja strategisissa pohdinnoissa unohtuu usein kaikkein tärkein – ihminen. Nykytilanne hämmentää monia.
On tarpeen korostaa ihmiskeskeistä ajattelutapaa. Suomessa heikentynyt turvallisuuden tunne kuvaa valitettavan hyvin ihmisten lisääntynyttä epävarmuutta. Suomen ja Viron kaltaisissa tietoyhteiskunnissa epävarmuutta myös pyritään tietoisesti lisäämään. Kaikkein suurimmat taistelut käydään lähivuosina ihmisten mielistä, asenteista ja tunteista. Viestinnän tehostaminen, tehtyjen päätösten rehellinen perusteleminen ja ihmisten kuunteleminen ovat turvallisuusajattelun rakennusaineita. Samalla korostuu ihmisten henkilökohtaisen, etenkin henkisen, kriisinsietokyvyn kehittäminen.
Jokaisella on vastuunsa häiriötilanteisiin varautumisessa sekä yhteiskunnan turvallisuuden tunteen ylläpitämisessä. Kansalaisturvallisuuden merkitys korostuu jatkossa entistä enemmän.
World Economic Forumin raportissa todetaan, että koululaisista 65 prosenttia tulee työurallaan työskentelemään tehtävissä, joita ei ole vielä olemassa.
Digitalisaation, automaation ja robotiikan mahdollisuuksiin on nyt tartuttava rohkeasti. On osattava myös luopua vanhasta. Kyse on yhteiskunnan rakenteiden, liike-elämän toimintojen ja jopa elämäntapamme muutoksesta, jossa on pidettävä erityisen hyvää huolta luottamuksesta muutoksen ymmärtämiseen. Ihmiskeskeinen ajattelu on mahdollisuuksien hyödyntämisessä ensiarvoisen tärkeää.
Suomen ja Viron turvallisuuden ja mahdollisuuksien tiet kulkevat samaan suuntaan, vaikka eroavaisuuksiakin on. Nyt on tärkeää vahvistaa juuri ihmisten luottamusta niin turvallisuuden ylläpitämiseen kuin muutoksiin, jotka ovat taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamisessa tarpeellisia.
Uskon, että yhdessä Suomi ja Viro voivat saada paljon enemmän aikaan.
JARNO LIMNÉLL
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston professori ja kyberturvallisuusjohtaja Insta Oyj:ssä