Minna Lounatvuori (16.1.) toi esiin monia turvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Hyviä ajatuksia, mutta miten toteutetaan niitä. Lähtökohtana tulisi olla realistinen käsitys siitä, millainen on maailma ja millaisia ovat ihmiset, jotka tätä maailmaa muovaavat.
Vanha kristillinen näkemys on, että ihminen luonnostaan on itsekäs, omaa etua tavoitteleva ja halujaan ja himojaan toteuttava olento. Puhutaan perisynnistä, joka tuli hyvään maailmaan lankeemuksen kautta. Ja eikö todellisuuus todista juuri tästä. Myös omalla kohdalla, kun uskaltaa sen rehellisesti kohdata. Auttaako yhteiskunnan muuttaminen, jos ihmisen arvot eivät ole kohdallaan.
Ja on varmaa, että jotkut arvot kannattavat hyvää (vaikka ei välttämättä helppoa) elämää ja jotkut toiset tuhoavat sitä. Mistä löydetään se absoluuttinen perustelu sille, mikä on oikeaa ja väärää? Jos ei ole Jumalaa, ei ole absoluuttista totuutta ja silloin tämä maailma olisi mieletön. Ja jos on Jumala, silloin kannattaisi kuunnella Häntä, jotta arvot olisivat kohdallaan ja että toimisimme turvallisuutta lisäävästi.
Jos perhe voi huonosti, silloin yhteiskunta voi huonosti. Tokkopa avioerot ja niiden uhka lisäävät lasten turvallisuutta. Ja tokkopa jatkuva nautintojen maksimointi auttaa ylläpitämään turvallisuutta perheissä. Tokkopa rakkaudellisen kurin puuttuminen tuo lapselle turvallisuutta.
Raamatun kuvaus ihmisestä on inhorealistinen, mutta totuus tekee vapaaksi. Ja osa totuutta on se, että voimme saada anteeksiantamuksen tästä itsekkyydestä ja Jeesuksen antaman armon perusteella saamme opetella elämään oikeiden arvojen mukaan, tosin hyvin vajavaisesti.
Suurin turvallisuuttamme uhkaava tekijä on kuitenkin kuolema, joka kummittelee jokaisen ihmisen takaraivossa tiedostamattakin. Ja siihenkin Jeesus toi avun; Hän voitti ylösnousemuksellaan kuoleman ja valmisti uskoville ikuisen elämän, joka antaa sen paratiisiin, jota ihmiset epävoivoisesti täällä yrittävät rakentaa.
Reko Kauranen
Vaasa