Kirjoituksen faktat ovat 1980-luvun YK-tiedotteesta ja väritys on kirjoittajan.
Nykyisessä maailmantilanteessa on pakko turvautua kotimaiseen polttoaineeseen. On korkea aika edes tutkia, miten onnistuu nykytietämyksellä turpeen jalostus polttoaineeksi.
Suomi ei ole käyttänyt edes puolta soittensa vuotuisesta kasvusta. Jos edes tuo vuotuinen kasvu käytettäisiin energiaksi, niin turpeen käyttö voitaisiin kaksinkertaistaa. Silti voitaisiin puhua uusiutuvasta luonnonvarasta. Näin antaa ymmärtää EU-parlamentaarikko ja sen ympäristövaliokunnan jäsen Eija-Riitta Korhola artikkelissaan Valituissa Paloissa helmikuussa 2022.
Suomi on energian suhteen samassa asemassa kuin Intia ennen vuotta 1930, jolloin Englannilla oli siellä pirullinen suolamonopoli. Kunnes Gandhi käveli meren rantaan ja näytti: ”Tässä meillä on suolaa”.
Samoin Suomella on valtavat turvevarat. Ne ovat kaksi kertaa suuremmat kuin Pohjanmeren öljyvarannot. Ne antaisivat työtä tuhansille ja taas tuhansille ja halpaa polttoainetta (Ilkka 30.1.2017). Tämä antaisi nuorisolle ja vanhuksille turvattua elämää ja alenevaa verotusta työikäisille sekä valtion lainanoton loppumista. Tästä huolimatta hiilidioksiditilanne pysyisi tasapainossa. Saataisiin lisäaikaa, kunnes saasteettomat energialähteet saataisiin käyttöön, esimerkiksi vety, geoterminen lämpö, ilmakehän sähkövaraukset.
Nyt hiilidioksidi-intoilijat ovat kuin kärpäset auton takaikkunalla. Kun auto ajaa kuivaa hiekkatietä, he huutavat muille: ”Hei katsokaa kuinka me pöllytämme”.
Kuitenkin Suomi on vähäinen kaistale 60 asteen ja 70 asteen välillä. Verrattuna siihen, mikä merkitys on leveyspiirien 45 astetta eteläistä ja 45 astetta pohjoista välillä. Tämä alue on 70 % maapallon pinta-alasta ja tämän merialueella on ratkaiseva merkitys ilmakehän ominaisuuksille. Muutenkin maapallon pinta-alasta on 3/4 merta, jossa on puolet maapallon elävästä massasta.
Ko. alueella suurimmassa osassa aurinko paistaa kaksi kertaa vuodessa kohtisuoraan maanpintaa vasten, minkä lämpö panee ilmamassat liikkeelle, eikä tässä yhteydessä puhuta mitään hiilidioksidin vaikutuksesta.
Kun vertaa edellä edellä esitettyjä faktoja ja Suomen hiilidioksidin tuotantoa, niin se on vaikutuksiltaan kuin hyttysen pisi valtameressä, eli kärpäsestä on tehty härkänen. Jos Suomen kansa edes osittain tämän ymmärtäisi, niin poliittiset pyrkimykset vihreään luostarielämään loppuisivat, mistä on jo saatu kylliksi esimakua.
Eino Wiitalähdet
Isojoki