Viittomakielen päivää vietetään huomenna torstaina 12.2. Päivä on tarkoitettu Suomen kuurojen äidinkielen, suomalaisen ja suomenruotsalaisenviittomakielen, juhlapäiväksi. Viittomakielisiä kuuroja on Suomessa noin 5000.
Halusin kysyä niiltä, jotka käyttävät viittomakieltä äidinkielenään tai toisena äidinkielenään, kuinka viittomakielellä toimiminen onnistuu Suomessa. Ongelma on yksi ja yhteinen; tulkkaus.
Viittomakielisellä kuurolla on oikeus käyttää tulkkauspalvelua 180 tuntia vuodessa. Tulkin käyttö on tarpeen esimerkiksi lääkärin tai virkamiehen kanssa asioidessa, kokouksissa ja opiskellessa. Tulkin avulla kuurolla on mahdollisuus kokea olevansa tasa-arvoinen toimiessaan työyhteisössä tai opiskelupaikassaan.
Usein kuuro henkilö tilaa tulkin itse. Tulkkauspalveluja järjestää nykyään Kela, jolle se siirtyi vuonna 2010. Siihen asti palvelusta vastasi kunta. Tammikuussa 2014 Kelan tulkkipalvelut kunnissa supistui yhteen toimipisteeseen Turkuun, jonka vuoksi menetettiin valtavasti alueellista asiakkaiden ja tulkkien tuntemusta. Kuurojen Liiton vuosi sitten tekemässä kyselyssä peräti kolmannes vastanneista ilmoitti saaneensa tulkin, joka ei ymmärtänyt asiakkaan viittomia. Yhtä suuri osuus kertoi tulkin viittoneen niin, ettei asiakas ymmärtänyt.
Viittomakielen tulkkauksessa on tärkeää, että asiakas ja tulkki tuntevat toisensa. Viittomakielisille on omia viitomia, viittomistapoja, murteita ja alueellisia eroja jopa Suomen sisällä.
Olin aikoinaan seuraamassa kuuron rap-artisti Signmarkin puheenvuoroa seminaarissa. Kiinnitin huomiota hänen ja hänen tulkkinsa väliseen vuorovaikutukseen. Signmark käytti slangi- ja murreviittomia, vaihtoi välillä englannin kielisiin viittomiin, lisäksi viittomia oli syntynyt myös oman musiikkipiirin sanastosta. Tulkin tulkkaus tuntui siltä, kuin hän oikeasti olisi ollut Signmarkin ääni. Ilman saumatonta vuorovaikutusta ja termistön tuntemista viittomien tulkkauksesta ei tule sellaista, millaiseksi alkuperäinen lähettäjä on sen tarkoittanut. Viitoja ei tule ymmärretyksi. Turhauttavaa niin viittojalle kuin kuulijallekin.
Tänä vuonna pyritään parantamaan Kelan toimintaa tulkkien, erityisesti opiskelutulkkien saamisessa, mikä oli viime aikoina yksi suurimmista ongelmista. Ongelmana on ollut tähän asti se, että halvin hinta on tärkeämpi kuin tulkkauksen laatu. Esimerkiksi Pohjanmaalla olisi vapaita tuttuja tulkkeja, mutta kilpailutuksen vuoksi halvin tulkki saattaa tulla Jyväskylästä tai Tampereelta tunnin asioimisen takia. Tuntuu turhauttavalta.
Laura Syväoja
päätoimittaja