"Työssä pitää olla autonomiaa, mutta samanaikaisesti olisi helpottavaa, jos joku sanoisi, että mitä pitäisi tehdä ja koska", kertoo haastateltava Annastiina Mäen johtamisen alan väitöstutkimuksessa.
Haastateltavan kommentti paljastaa jotain hyvin oleellista Mäen väitöstutkimuksen teemasta eli johtajuuskulttuurista. Se kertoo siitä, että johtajuus on toiveiden tynnyri, erilaisten ristiriitaisten odotusten ja jännitteiden areena.
– Johtajuuden paradoksit ovat kulttuurin solmukohtia, jotka tulee kyetä tunnistamaan työyhteisöissä ja mahdollisuuksien mukaan ratkomaan, kertoo Vaasan yliopistossa 20.4. väittelevä Mäki yliopiston tiedotteessa.
Mäki on tarkastellut johtajuuskulttuuria kolmessa erityyppisessä suomalaisessa asiantuntijayhteisöissä: kasvuyrityksessä, valtion virastossa ja ammattikorkeakoulussa. Laadullisen tutkimuksen lähteinä ovat tarinat, ryhmähaastattelut ja yksilöhaastattelut, joissa käsityksiään toivat esille niin työyhteisöjen johto, keskijohto kuin asiantuntijat ja kehittäjät.
Keskenään hyvin erilaisten yhteisöjen johtajuuskulttuureissa on Mäen mukaan paljon samaa.
– Asiantuntijuuden johtaminen on kulttuurisesti oma juttunsa. Tutkimukseni vahvistaa tätä johtamisen kehittäjänä tekemääni havaintoa, Mäki sanoo.
Mäki löysi tutkimuksessaan neljä johtajuuden paradoksia, jotka näkyivät selkeinä kaikissa tutkittavissa asiantuntijayhteisöissä. Mäki nimeää paradoksit seuraavin sanaparein: työn autonomia vastaan johtamisen kaipuu, iso kuva vastaan siilot, osallisuus vastaan osattomuus ja keskustelevuus vastaan selkeys.
– Selkeimmin tunnistettavissa oleva paradoksi on työn autonomia vastaan johtamisen kaipuu. Me haluamme tehdä vapaasti kuin taivaan linnut, mutta samaan aikaan kaipaamme johtajaa ottamaan vastuuta, luonnehtii Mäki.
Ristiriitaista oli myös se, että vaikka yhteisössä janottiin yhteistä suuntaa, silti yhteisön rakenne ja käytännöt ohjasivat siilomaiseen työskentelyyn, jossa jokainen keskittyy vain omaan tehtäväänsä.
– Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ison kuvan hahmottaminen on ykköstavoite, mutta ihmiset saattoivat kuitenkin työskennellä hyvinkin kapeissa siiloissa, kuvailee Mäki.
Siiloja löytyi toimialueiden, yksiköiden ja tiimien väliltä, mutta arjen tekemistä karsinoivat myös osaamisalueet, ajattelutavat ja koko historia, esimerkiksi yritysfuusiot.
Johdon osallisuus ja keskijohdon osattomuus johtajuuskulttuurin rakentajina näyttäytyi tutkimuksessa kaikissa yhteisöissä.
– Asiantuntijaorganisaatioiden keskijohto kokee osattomuutta, mikäli he eivät hahmota omaa rooliaan kokonaisuudessa. Riskinä ei ole niinkään perinteisesti kuvattu puun ja kuoren välillä oleminen, vaan ajautuminen ulos johtajuuden ytimestä.
Ristiriitaista on, että vaikka keskijohto koki olevansa johtajuuden ulkokehällä, niin heidän alaisensa eli asiantuntijat kuvasivat johtajuuskulttuuria paljolti juuri lähiesimiestyön kautta. Keskijohto oli yhtä aikaa sekä johtamisen keskiössä että sen ulkokehällä.
Keskustelevampi johtajuuskulttuuri voi olla vaikeaa. Keskustelevuuteen liittyy paljon myönteistä ja sitä arvostetaan, mutta toisaalta selkeyden nähdään kärsivän siitä.
Keskustelujen ongelmana voi olla esimerkiksi epäselvyys päätöksenteon eri vaiheista, siitä, onko päätös tehty ja pystyykö siihen vielä vaikuttamaan. Onko kaikki vain loputonta iltalypsyä ja liukumista jo tehdyistä päätöksistä?
– Parhaimmillaan selkeys syntyy keskustelujen kautta, muistuttaa Mäki.
Mäen tutkimuksen tarkoituksena on myös tuoda ratkaisuehdotuksia johtajuuskulttuurin kehittämiseen. Hän peräänkuuluttaakin johtajuuskulttuurin jännitteiden tunnistamisen lisäksi työyhteisöjen tavoitteiden kirkastamista, päätöksenteon selkeyttämistä, johtajuusodotuksien tunnistamista, tarkoituksenmukaisia tilanteita keskusteluille sekä selkeitä pelisääntöjä.
Kasvatustieteen lisensiaatti Annastiina Mäen johtamisen alaan kuuluva väitöstutkimus “Johtajuuskulttuuri – toiveiden, tekojen ja tulkintojen tihentymä" tarkastetaan torstaina 20.4.2017 klo 12 Vaasan yliopiston Nissi-auditoriossa (Tritonia).
Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena dosentti Mikko Luoma . Väitöstilaisuus on suomenkielinen.
