Vaasan seudulla ja Pohjanmaalla on valtava potentiaali nousta merkittäväksi liikenteelliseksi solmukohdaksi Suomessa ja koko Pohjois-Euroopassa.
Näin käy, jos silta Vaasasta Uumajaan sekä Rantarata eli junayhteys Oulusta Turkuun Vaasan ja Porin kautta toteutuvat.
On vaikea edes täysin arvioida kaikkia avautuvia mahdollisuuksia meren molemmin puolin, jos voisi esimerkiksi matkustaa junalla tunnissa Seinäjoelta Uumajaan. Selvää on, että työntekijöiden, turistien ja tavaroiden liikkuvuus nousisi aivan uudelle tasolle.
Rantarata ja kaksi valtiota yhdistävä silta loisivat yhdessä logistisen kokonaisuuden, joka kasvattaisi maiden kilpailukykyä huomattavasti meren molemmin puolin.
Rantaradan vahvuus on siinä, että se yhdistäisi Suomen länsirannikon maakuntakeskuksia, kaupunkeja ja satamia toisiinsa sekä osin myös lentoasemia. Ja silta Vaasasta Uumajaan vetäisi koko tämän kokonaisuuden tiiviisti kiinni Ruotsiin.
Nyt olisi otollinen aika ennakkoluulottomasti edistää molempia hankkeita määrätietoisesti. Toki perusteet näin mittaville hankkeille on oltava koko Suomea eteenpäin vieviä.
Tässä maailmantilanteessa ei voi liikaa korostaa huoltovarmuuden kannalta erinomaisten liikenneyhteyksien kehittämistä.
Vaikka geopoliittiset jännitteet rauhoittuisivat, pysyy historiallisesti arvaamaton Venäjä Suomen itänaapurina myös tulevaisuudessa.
Kyseiset liikennehankkeet myös vahvistaisivat Pohjoismaiden suurinta energiateknologian keskittymää luoden edellytyksiä tavaroiden ja työvoiman liikkuvuudelle.
Viileät Pohjolan alueet kiinnostavat ilmaston lämpenemisen myötä matkailijoita yhä enemmän, ja suurvalloilla on kasvavaa kiinnostusta arktisiin alueisiin. Siksi liikenneyhteyksien on oltava ensiluokkaisia, jotta näistä ilmiöistä saadaan kotiutettua alueelle paras mahdollinen hyöty mm. investointien ja turistien tuoman rahan muodossa.
Hyvä uutinen on, että ensiaskeleet näille liikennehankkeille on jo otettu. Merenkulun kiinteä yhteys on mainittu uusimmassa hallitusohjelmassa.
Rantaradan tuoreimpien selvitysten myötä on ilmennyt, että kaikkien junayhteyttä koskevien seitsemän maakunnan virkamiehet ovat olleet sitä mieltä, että radan rakentaminen voisi olla kannattavaa.
Ilmiselvää on, että esteeksi voi nousta korkeat kustannukset. Joidenkin arvioiden mukaan kiinteä yhteys Vaasan ja Uumajan välille maksaisi noin 3–5 miljardia euroa, ja hanke maksaisi itsensä takaisin viidessä vuosikymmenessä.
Rantaradan alustava kustannusarvio on yli kaksi miljardia euroa.
On selvä, että puhutaan pitkän aikavälin hankkeista tuleville sukupolville. Tärkeintä kuitenkin on, että hankkeet toteutetaan, vaikka se veisi aikaa.
Kiinalaisessa yhteiskunnassa ajatellaan ja suunnitellaan pitkäjänteisesti yli sukupolvien. Tästä olisi hyvä meidänkin ottaa oppia.