Kulunut vuosi on ollut työurallani poikkeuksellinen. Olen saanut tehdä työparini kanssa hanketyötä, jonka tarkoituksena on ollut edistää kestävän kehityksen mukaista toimintakulttuuria Seinäjoen perusopetuksen kouluissa.
Hienointa on ollut kohdata ja tukea lapsia ja nuoria, jotka ovat kertoneet haluavansa työskennellä yhdenvertaisuuden, oman lähimetsänsä tai ilmastoasioiden parissa. Kun nuori on kertonut perheensä kohtaamasta rasismista tai lapsi lähimetsänsä häviämisestä, en ole voinut välttyä liikuttumiselta. Työ, joka on vaikuttanut omiinkin tunteisiini, on tuntunut merkitykselliseltä.
Jotkut ihmiset ajattelevat, että nuorille ei pidä kertoa esimerkiksi globaaleista ympäristöongelmista, koska se saattaa herättää heissä voimakkaita tunnetiloja ja jopa masentumista.
Itselleni ajatus siitä, että nuorille ei kerrota totuutta maailmastamme, on vieras ja omituinen. Silloin eletään valheessa. Todellisuudessa voimakkaan tunteen syntyminen on pelkästään hyvä merkki, koska silloin ongelma on tunnistettu. Hankkeemme tärkein tehtävä on ollut löytää niitä keinoja, joilla voimakas tunnetila puretaan osallistavaan toimintaan.
Kun olen kertonut työstäni tutuilleni ja muille kohtaamilleni aikuisille, ovat monet keskustelukumppanini todenneet, että ”nuorissa on tulevaisuus”. Itse olen sitä mieltä, että se on vain osatotuus.
Koska päivittäin tehtävät valinnat vaikuttavat tulevaisuuden muodostumiseen, voi ajatella, että tulevaisuus on jo täällä. Koska jokainen tekee päivittäin lukemattomia valintoja, on reilumpaa todeta, että ”tulevaisuus on meissä kaikissa”.
Meillä ei ole aikaa eikä oikeutta siirtää välttämättömiä muutoksia lasten ja nuorten harteille. Tarvitaan vähemmän tavaroiden kuluttamista, erkanemista fossiilisista energiamuodoista, vähemmän lihansyöntiä ja parempaa huolenpitoa ihmisistä ja muusta luonnosta.
Miksi välttämättömät muutokset sitten tapahtuvat niin hitaasti? Ihmisen kokemukset muokkaavat sitä, millainen on hänen maailmankuvansa ja miten hän elämäänsä suhtautuu.
Tarvittaisiin ymmärrystä siitä, että vaihtoehtoisia tulevaisuuksia on monia. Omilla toimillamme voimme olla vaikuttamassa siihen, millainen maailman tulevaisuudesta tulee.
Meidän kaikkien aikuisten velvollisuus on näyttää hyvää esimerkkiä ja auttaa lapsia ja nuoria tekemään niitä hyviä valintoja, jotka ylläpitävät toivon ilmapiiriä ja edesauttavat hyvän tulevaisuuden rakentumista.
Hyvää kesää kaikille Eparin lukijoille ja muistakaa liikkua luonnossa. Luonto on koko elämä!
Hannu Tuomisto
biologi ja luonnonsuojelija
kestävän kehityksen tutoropettaja