Suomalaisia yhdistää moni asia. Juhlaperinteet perheen kanssa, sauna ja arvostus puhdasta luontoa kohtaan. Näiden lisäksi suomalaisia on yhdistänyt usko tulevaisuuteen: usko siihen, että itsensä kehittäminen, opiskelu, työnteko ja yrittäminen kannattavat.
Jos usko tulevaisuuteen järkkyy, se vaikuttaa myös Suomen ilmapiiriin. Viimeisen vuoden aikana kymmenettuhannet suomalaiset ovat osoittaneet mieltään hallituksen politiikkaa vastaan. Opiskelijat, eläkeläiset, maanviljelijät ja palkansaajat ovat ilmaisseet huolensa tulevaisuuden suhteen. Myös metsähallituksen yhtiöittäminen sai liikkeelle suuren joukon ihmisiä, jotka ovat huolissaan luontoarvojen ja kansallisomaisuuden säilymisestä. Ymmärrän heitä kaikkia, sillä Sipilän hallituksen politiikka ei vastaa puheita ennen vaaleja.
Suomen ilmapiiri ei parannu itsestään, vaan se vaatii tekoja meiltä kaikilta. Erityisen suuri vastuu ilmapiirin parantamisesta ja tulevaisuuden uskon palauttamisesta on poliitikoilla. Jos usko tulevaisuuteen häviää, se antaa kasvualustan ääriajattelulle. Siihen Suomessa ei yksinkertaisesti ole varaa.
Kun pääministeri Sipilä kommentoi työmarkkinatilannetta sanomalla, että nyt lähtee ”tulppa paatista”, moni keskittyi itse sanontaan. Tärkeämpää olisi keskustella siitä, mihin suuntaan Sipilän hallitus yrittää ”paattia” ohjata ja pysyvätkö kaikki kyydissä.
Tulevaisuudenuskon lisäksi Suomen vahvuus on aina ollut yhtenäisyyden tunne. Suomessa on aina pärjännyt parhaiten silloin, kun ihmisillä on ollut tunne, että olemme kaikki samassa veneessä.
Suomessa on perinteisesti ymmärretty, että samassa veneessä oleminen toimii paremmin kuin tilanne, jossa liian moni on oman onnensa nojassa. Tätä ajattelutapaa Suomessa tarvittaisiin nyt kipeästi.
Hallituksen politiikka koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Yhteiskunnan kaikista heikoimmilta leikataan. Moni kokee aiheellisesti, että leikkauksia tehdään lyhytnäköisesti välittämättä juuri seurauksista. Koulutusleikkauksien kohdalla se näkyy kaikista konkreettisimmin: Siinä leikataan suoraan tulevaisuudesta ja Suomen tärkeimmästä kilpailukykytekijästä eli osaamisesta.
Tällaisessa tilanteessa ei ole kannattavaa eikä toimivaa heikentää ihmisten uskoa tulevaisuuteen. Päinvastoin, hallituksen pitäisi tehdä sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka vahvistavat ihmisten tulevaisuudenuskoa. Tähän SDP on jo lähes vuoden ajan tarjonnut vaihtoehtoja ja apua hallitukselle. Tulevaisuudenuskoa käsittelee myös koko opposition yhteinen välikysymys koulutusleikkauksista.
Sipilän hallituksella on kehysriihessä tilaisuus tarkistaa politiikan linjaansa ja esittää itselleen kysymys: Haluammeko vahvistaa ihmisten tulevaisuudenuskoa ja parantaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä vai jatkammeko leikkauslinjalla?
SDP kannustaa Sipilän hallitusta valitsemaan ensimmäisen vaihtoehdon. Siihen on mahdollisuus, sillä poliittinen tahto on uusiutuva luonnonvara. Vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa politiikan suuntaa ja kääntää katsetta tulevaisuuteen. Antti Rinne
Kirjoittaja on SDP:n puheenjohtaja.