Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat olleet kuin absurdi teini-ikäisten poikien sokerihumalassa visioima toimintaelokuva: solvauksia ja sotkua riittää.
Toivottavasti vaalit eivät kuitenkaan lopu massiiviseen räjähdykseen.
Toisaalta sitäkään ei voi tietää, sillä republikaanien ehdokas Donald Trump on kiinnostunut ydinaseiden käytöstä.
Hän on myös luvannut laittaa taaloja armeijan kirstuun, joten jonkinlainen mossahdus voidaan nähdä.
Trumpin voitto mittaisi, paljonko Yhdysvaltojen presidentillä on todella valtaa ja paljonko järkeä arvostetaan.
Ainakin republikaanien ehdokas on luvannut muuttaa paljon, mutta kukaan ei oikeasti tiedä, muuttuuko mikään.
Presidentti Barack Obaman tehtailema terveydenhuoltouudistus, Obamacare, saa luvan lentää jorpakkoon, ja Meksikon rajalle Trump on luvannut rakentaa muurin. Hän on vihjaillut myös, että abortin tehneitä naisia voisi rangaista.
Ei sovi unohtaa, että hän on vannonut poliittisille vastustajilleen kostoa oikeushaasteiden muodossa.
Viihdyttävää mutta vaarallista.
Viime viikolla kuitenkin nähtiin sekin päivä, että Trump ohitti Washington Postin ja ABC Newsin mielipidemittausten mukaan demokraattien ehdokkaan Hillary Clintonin.
Trumpin suosion taustalla ei ole, välttämättä, mustaa magiaa.
Osa Trumpin kannattajista vieroksuu Washingtonin poliittista eliittiä ja tällaiselle ihmisjoukolle kiinteistömoguli on taivaanlahja.
Nimenomaan se, että hän on liikemies, tekee hänestä monen silmissä hohdokkaan presidenttiehdokkaan.
Harmi, että valtion johtaminen ei ole samanlaista kuin talojen myyminen.
Samalla logiikalla hyvä uimari soveltuu loistavasti merikapteenin virkaan.
Työttömyys, pelko ja toivottomuus ovat olleet näissä vaaleissa ystävä republikaanien ehdokkaalle.
Trumpin on kerrottu olevan suosittu erityisesti alueilla, joiden työttömyysluvut ovat korkeita.
Koska työttömyyteen liittyy voimakkaita negatiivisia tunteita, on helppo ymmärtää, että republikaanien ehdokkaan voimakkaat sanat työpaikkojen palauttamisesta aiheuttaa vilinää vaaliuurnilla.
Etenkin palopuheet ulkomaille valuneiden työpaikkojen palauttamisesta voivat olla hunajaa monen korville.
Koska Clinton ei ole luvannut työttömille kuuta taivaalta, on Trumpin perättömiin lupauksiin helppo tarttua.
Laiha lohtu lienee tyhjää parempi.
Clintonia painaa tieto siitä, että puheista joutuu vastuuseen, Trumpia taas ei.
Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat malliesimerkki siitä, että tunteet ovat irrottamaton osa politiikkaa.
Verbaalisia kainalopieruja päästellään estottomasti, ja fiilis tuntuu ratkaisevan.
Toivon, että loputtoman pitkiltä tuntuneet Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat opettaneet muulle maailmalle, että älyttömyydellä täytyy olla jokin raja.
Suomessa puolueet alkavat ujosti vihjailla omista presidenttiehdokkaistaan, ja sopii miettiä, millaisia lupauksia täällä tehdään ennen vaaleja.
Toivottavasti yksikään presidenttiehdokas ei haaveile Karjalan palauttamisesta tai valtavasta raja-aidasta.
VILLE PERTTULA