VAASA
Kauhajoen ja Jokelan koulusurmat 2000-luvulla pysäyttivät vaasalaisen, Laihialla varttuneen Elina Viitasaaren (s. 1987).
Tragedioiden jälkeen psykologiaa ja rikosoikeutta Yhdysvalloissa opiskellut Viitasaari palasi Suomeen ja alkoi taistella aktiivisesti etenkin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Kauhajoen kymmenestä uhrista kahdeksan oli naisia.
– Koulusurmat vaikuttivat minuun tosi vahvasti. Ne herättivät hirveästi kysymyksiä siitä, mikä meidät saa tekemään pahaa tai hyvää. Koulusurmien jälkeen ymmärsin myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja yhteiskunnan epätasa-arvoa, Viitasaari sanoo.
– Väkivalta naisia kohtaan on ollut kova tabu. Monelle se on yhä vaikea aihe. Mutta on tärkeää, että siitä uskalletaan puhua.
Sukupuolten välisen epätasa-arvon ja väkivallan taustalla Viitasaari näkee vanhakantaisia, patriarkaalisia arvoja.
– Ne ovat vahvoja rakenteita, jotka täytyy murskata. Se ei tapahdu nopeasti, Viitasaari huomauttaa.
– Naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen häirinnän fiksaaminen ei ole mitenkään naisten asia. Ne ovat yhteiskunnallisia ongelmia, jotka vaikuttavat epäsuorasti meihin kaikkiin. Niiden vaikutukset ovat mittavia. Korjaamiseen täytyy kaikkien osallistua.
Vapaaehtoistyötä vankilassa
Suomalainen Naisliitto ja Hilja Vilkemaan stipendisäätiö palkitsivat Viitasaaren syksyllä Minna Canthin mukaan nimetyllä kansallisella Minna-palkinnolla. Se myönnetään tasa-arvotyötä Canthin tavoin pelottomasti tehneille.
Vaikuttamiskeinoikseen Viitasaari on valinnut vapaaehtois- ja kriisityön kotikaupungissaan, mutta myös kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK:ssa.
Asiakastyötä Viitasaari on tehnyt Vaasan vankilassa, Pohjanmaan kriisikeskuksessa, rikosuhripäivystyksessä ja ensi- ja turvakotiyhdistyksessä.
Vapaaehtoistyön hän aloitti jo teininä. Siihen vaikutti isän malli.
– Tulen perheestä, jonka isä on vahva, järjestötoiminnassa vaikuttanut luonnonsuojelija. Olin niissä asioissa mukana jo lapsena. Keskustelut isän kanssa vaikuttivat varmasti minuunkin.
Kuntapolitiikkaankin Viitasaarta on eri puolueista kyselty.
– Se ei ole tapani vaikuttaa. Politiikassa on paljon sellaista peliä, mihin en halua laittaa paukkuja.
Tulevaisuudessa kriisialueille?
Psykologian opinnoista Viitasaari kiinnostui jo Laihian lukiossa.
Lukion jälkeen hän lähti Yhdysvaltoihin, ja valmistui psykologian ja rikosoikeuden kandidaatiksi vuonna 2013 Long Islandin yliopistosta New Yorkista.
– Olin aina halunnut lähteä opiskelemaan ulkomaille. Suomessa psykologiaa olisi ollut vaikea päästä lukemaan. Lähtööni vaikutti myös kipuiluni identiteettini kanssa. Tuntui, etten oikein kuulu tänne. Minulla oli rohkeutta lähteä, hän naurahtaa.
Opinnot ulkomailla maksoivat, mutta kokemus kannatti.
– Ehdottomasti. Kokemus oli mahtava. Amerikkalaisen yliopiston väittelevä keskustelutyyli sopi minulle, Viitasaari sanoo.
– Kallista opiskelu kyllä oli. Kun valmistumisen jälkeen muutin takaisin Suomeen, iski totuus. Maksan vielä pitkään velkoja. Mutta aika pian tajusin, ettei rahan arvo ole niin tärkeä kuin muut arvot.
Nyt Viitasaari viimeistelee maisteriopintojaan Åbo Akademissa Vaasassa. Hänen pro gradunsa käsittelee seksuaalista väkivaltaa sodankäynnissä Etelä-Sudanissa.
– Asioiden käsittely näin tuo helpotusta sitä avuttomuuden tunnetta vastaan, mitä koen, kun en voi vaikuttaa tapahtumiin.
Vielä joskus tulevaisuudessa Viitasaari toivoo voivansa työskennellä paikan päällä kriisialueilla.
– Mutta olen 8-vuotiaan yksinhuoltaja, joten se ei nyt onnistu, ennen kuin hän muuttaa pesästä.
Viimeinen puuttuja voi olla poliisi
Miten naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan kaltaisia vaikeita ongelmia sitten kitketään?
– Se on lempikysymykseni, Viitasaari hengähtää.
– Jokainen voi aloittaa itsestään, katsoa peiliin ja miettiä rajojaan, käytösmallejaan ja ajatuksiaan.
Viitasaari muistuttaa, että avun piiriin on uskallettava hakeutua. Pahimmillaan välinpitämättömyyden seuraukset ovat lopullisia.
– Naisiin kohdistuva väkivalta ei lopu, ellei siihen joku puutu. Parisuhdeväkivallan kierre ei lopu itsestään, vaikka tekijä lupaisi kuun taivaalta. Ellei tekijä itse tai joku läheinen katkaise ajoissa kierrettä, lopulta siihen puuttuvat virkavalta tai sairaala. Nämä ovat tilanteita, jotka voivat johtaa naismurhiin.
Korona-aikana koti- ja lähisuhdeväkivalta voi kyteä piilossa.
– Avun hakeminen on vaikeutunut. Pohjanmaalla ilmoituksia on tullut aiempaa enemmän, mutta ensi- ja turvakoteihin hakeudutaan vähemmän. Väkivallan tekijä voi kotona kontrolloida kaikkea tekemistä, jopa puhelinta.
Ongelmana voivat olla myös vaikeus tunnistaa henkistä väkivaltaa ja sen pitäminen normaalitilana.
Johanna Jurkka