Kolumni

Totuus on viil­tä­vä veitsi!

Totuus on parantumaton haava ihmisessä, totuus on lipeä, joka katkerana syö sydäntä. Nämä lauseet ovat kirjasta Sinuhe Egyptiläinen.

Vaalit ovat ohi ja omalta osaltani vaalit menivät äänimäärältään hyvin, mutta ei riittänyt kansanedustajan tehtävään. Jäin puolueessamme 1. varasijalla Vaasan vaalipiirissä, tästä käytetään termiä varakansanedustaja.

Vaalikrapulaa minulla ei ole, yritys oli hyvä. Parhaamme teimme. Vaaleihin käyttämäni panos, äänestäjien tuki ja äänimäärä takasivat Perussuomalaisille 2. suurimman puolueen aseman ja tien hallitusneuvotteluihin. Iso kiitos.

Mieltä kuitenkin painaa eräs asia. Minua on toki jo moni neuvonut unohtamaan asian: Pärjäsit hyvin, nouse asian päälle, unohda koko juttu, anna olla - leimaat vain itsesi sillä. Olen yrittänyt asian unohtaa, mutta se nousee mieleen koko ajan. Haluan totuuden esiin, jos ei muuten, niin sitten lehtien palstoilla!

Sain kannustavan puhelun Keskustan luottamushenkilöltä, onnitteli vaalimenestyksestä. Hän piti marraskuussa tapahtunutta ”riitaa”, joka vaikutti äänimäärääni ja mahdollisesti tiputti minut eduskunnasta, harmillisena asiana. Hän jatkoi, että ei voi itse asiaan ottaa kantaa, koska ei ole ollut paikalla, kun kun olen asioinut keskusvaalilautakunnan sihteerin kanssa.

Mutta kun en ole asioinut!

Miten voidaan ihminen, joka on lähtenyt kunnanvaltuustoon ehdokkaaksi, saanut kuntalaisilta vahvan valtakirjan, luottamustehtävässään, leimata työpaikkakiusaajaksi? Ainut asia mikä mieltä painaa näin vaalien jälkeen on, kunnanjohtaja Seppo Pirttikosken valheelliset tekstit Ilmajoen kunnan esityslistoissa. Nämä tekstit on kunnanhallitus ja – valtuusto hyväksyneet esityslistoihin.

Minä en uskalla enää asioida Ilmajoen kunnantalolla ilman todistajaa. Olen ehdottanut kiusaamista selvittävän työryhmän perustamista, olen pyytänyt tarkastuslautakuntaa selvittämään onko asiassa menetelty oikein. Olen tehnyt kahdesti kysymyksen kunnanhallituksen kyselytunnille, kunnanhallitus ei ole asiaa käsitellyt. Häirinnästä ei ole tehty ilmoitusta työsuojeluvaltuutetulle. Poliisi ei asiaa tutki koska olen poliitikko ”Vaikka asiassa suoritettaisiin esitutkinta ja vaikka sen perusteella olisi todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tueksi…”. Miksei asiaa haluta selvittää? Onko totuus ”hankala”?

Kuinka harvassa ovatkaan ihmiset, joilla on tarpeeksi rohkeutta myöntää virheensä tai tarpeeksi tahtoa korjata ne. — Benjamin Franklin

Toivon, että yrittäisitte asettua asemaani.

Juha Mäenpää,

Ps, varakansanedustaja, Ilmajoki