Demokratia on osoittautunut historian parhaaksi tavaksi järjestää yhteiskunta. Mutta silti juuri demokraattisissa maissa on ihmisiä, jotka ihailevat autoritaarisia johtajia ja kyseenalaistavat demokratian perusarvoja.
Ilmiötä ei voi selittää pelkästään tietämättömyydellä tai pahantahtoisuudella. Taustalla on usein inhimillinen kokemus pettymyksestä. Jos ihminen kokee jääneensä syrjään yhteiskunnan kehityksestä, menettäneensä asemansa tai vaikutusmahdollisuutensa, hän saattaa alkaa nähdä ongelmiensa syyn koko järjestelmässä.
Silloin yksinkertaiset ratkaisut ja vahvan johtajan lupaukset alkavat houkutella.
Demokratian vahvuus on samalla sen heikkous. Se perustuu ajatukseen, että ihmiset ovat yhdenvertaisia, valtaa tulee rajoittaa ja erilaiset näkemykset saavat kilpailla keskenään. Päätöksenteko on usein hidasta, kompromissit epätäydellisiä, ja lopputulos jättää harvoin kaikki tyytyväisiksi. Demokratia näyttää sekavalta juuri siksi, että se sallii avoimen keskustelun ja erimielisyyden.
Diktatuurit puolestaan näyttävät ulospäin tehokkailta. Johtajat puhuvat varmasti, päätöksiä tehdään nopeasti, ja ongelmat näyttävät ratkeavan. Todellisuudessa kriitikot vaiennetaan, vastustajat eliminoidaan, epämiellyttävät tosiasiat piilotetaan ja vaihtoehtoiset näkemykset suljetaan keskustelun ulkopuolelle.
Ihmisen luonteeseen kuuluu taipumus pitää miellyttävistä tarinoista enemmän kuin epämukavista tosiasioista.
Totuus on yleensä monimutkainen. Se sisältää epävarmuutta, ristiriitoja ja vaikeita valintoja. Valhe voidaan sen sijaan muotoilla juuri sellaiseksi kuin kuulija haluaa. Se tarjoaa selkeät syylliset, yksinkertaiset ratkaisut ja lupauksen paremmasta tulevaisuudesta.
Tämä näkyy politiikassa kaikkialla maailmassa. Demokratian puolustajat joutuvat usein kertomaan monimutkaisia ja joskus epämiellyttäviä totuuksia taloudesta, turvallisuudesta tai yhteiskunnan ongelmista.
Autoritaariset liikkeet taas voivat luvata nopeita ratkaisuja ja osoittaa sormella jotakin ryhmää tai vihollista. Moni kuuntelee mieluummin viestiä, joka vahvistaa omia tunteita, vaikka sen yhteys todellisuuteen olisi heikko.
Demokratian suurin haaste ei ole ulkoinen vihollinen, vaan ihmisen oma psykologia.
Vapaus, tasa-arvo, oikeusvaltio ja sananvapaus eivät säily itsestään. Ne vaativat kansalaisilta kärsivällisyyttä hyväksyä, että maailma on monimutkainen, eikä täydellisiä ratkaisuja yleensä ole olemassa.
Demokratiassa on tärkeää pitää huolta myös kaikkein heikoimmista. Se on inhimillinen velvollisuus ja demokratian vakauden edellytys. Diktatuureissa vallanpitäjien ei tarvitse välittää heikoimmista, koska diktaattorin asema ei riipu kansalaisten luottamuksesta.
Historia osoittaa, että diktatuurit eivät yleensä synny yhdessä yössä. Ne syntyvät silloin, kun yhä useampi alkaa uskoa vahvaan johtajaan, joka lupaa tehdä vaikeasta maailmasta yksinkertaisen. Silloin hienolta kuulostava valhe voi hetkeksi voittaa, mutta lasku maksetaan myöhemmin vapauden, oikeuksien ja totuuden kustannuksella.