Olen itse seitsemänkymppinen ”nuorimies”. Olen saattanut molemmat vanhempani hautaan 2–3 vuotta sitten. Ennen sitä sain heidät hoitoon Ilmajoelle Esperin Ilkka-hoivakotiin. He ehtivät viettää siellä yhdessä arvokasta loppuelämäänsä samassa huoneessa lähes 5 vuotta. Me omaiset asuimme vain muutaman kilometrin päässä hoitokodista, joten pääsimme helposti katsomaan ja seuraamaan heidän loppuelämäänsä. Hoito oli hyvää ja olimme siihen tyytyväisiä.
Tästä on kulunut vain 3 vuotta ja kaikki päätöksenteossa on päälaellaan. Nyt minun 98-vuotias anoppini tarvitsisi hoitopaikkaa, kun tähän saakka on pärjännyt yksin kotona vaimoni päivittäisellä avustuksella.
Nyt häntä siirrellään paikasta toiseen. Hänelle on alettu esitellä eteläistä Etelä-Pohjanmaata oikein olantakaa. Ensin hänet vietiin ambulanssilla Seinäjoelle, josta siirrettiin Ilmajoelle akuuttiosastolle. Hän ehti olla kotona viikonlopun, kun ambulanssi taas vei häntä Seinäjoelle, josta taas siirrettiin Ilmajoelle akuuttiosastolle pariksi viikoksi.
Siinä vaiheessa ymmärrettin meille tarjota kotisairaanhoitopalveluja. Niiden turvin selvittiin noin kuukausi, kunnes hän kaatui kotona ja taas ambulanssi vei hänet Seinäjoelle, josta siirrettiin nyt Kurikan akuuttiosastolle. Siellä hän vietti joulun ja uudenvuoden, kunnes joku taas päätti siirtää hänet uuteen paikkaan. Nyt uusi paikka oli Jalasjärven kuntoutusyksikkö.
No mutta! Tapasin Ilmajoella akuuttiosastolla ihmisen, joka oli viettänyt siellä pari viikkoa ja toivoi, että saisi siirron Jalasjärvelle, jossa oli viettänyt elämästään yli 50 vuotta. Mielessäni heräsi ajatus: anoppini haluaa Ilmajoelle ja tämä ihminen Jalasjärvelle. Lähdimme viemään asiaa eteenpäin. Lupasin, että jos tekisivät osastoilla vain paperit, niin saman päivän aikana hoitaisin siirrot. Eipä onnistunut! Laitoksen välisiä siirtoja ei suosita tällä hetkellä.
Seuraavana päivänä hänet kuitenkin siirrettiin Kauhajoelle lyhytaikaisyksikkö Sanssiin eli nähtävyysmatkailu jatkui laitossiirron avulla. Siirto tapahtui niin nopeasti, ettei omaisillekaan ehditty siirrosta mitään ilmoittaa. Kovalla kiireellä sinne piti toimittaa omat vaatteet, hygieniatuotteet ja lääkkeet.
Onneksi aluerajalle ei enää ole pitkä matka. Seuraava paikka ei voi olla juuri muu kuin Karijoki, Isojoki tai Teuva. Sitten on eteläisen Etelä-Pohjanmaan nähtävyydet nähty! Vielä ei anoppini ole saanut pysyvää hoitopaikkaa niin, että taitaa kuitenkin vielä siirtoja olla luvassa.
Ymmärrän sen, että ennen eläkeikää pitää matkustaa ja nähdä maailmaa, mutta sitä en ymmärrä, että 98-vuotiaalle anopilleni aletaan esitellä Etelä-Pohjanmaata ambulanssin tai taksin kattoa katsellen paareissa maaten.
Eikö nyt voisi jo kuunnella järjen ääntä? Vanha sanonta ”siinä, missä järki loppuu, voima jatkaa” voisi muuttaa muotoon ”siinä, missä järki loppuu, ajatus katkeaa ja tyhmyys tiivistyy, tehdään päättömiä päätöksiä”. ”Pomojen” ehdotukset kulujen karsimisesta on ”höpöhöpö”-juttuja, asiantuntemattomien ajatuksia.
Kuulkaas nyt päättäjät! Teillä on siellä päättäjissä asiantuntijoita. Tunnen erään henkilön. Hän on yksi, ei varmaan ainut asiantuntija päätöksentekijöissä, mutta alan osaamista hänellä on kymmeniä vuosia ja näkee asiat kokonaisvaltaisesti. Olen lukenut hänen kirjoituksiaan ja kuunnellut hänen puheitaan kokouksissanne. Tukeutukaa tulevaisuudessa tällaisten ihmisten asiantuntemuksiin ja kuunnelkaa heitä.
Matkailu avartaa, mutta ei 98-vuotiaan tarvitsisi enää tällaista rallimatkailua nähdä ja kokea. Meidän tehtävänämme olisi antaa hänelle seesteinen, hyvä ja arvokas loppuelämä!