Ihmisten itsekkyys ja asioiden muokkaaminen mieleisikseen on saanut ilmenemismuodokseen myös lemmikkikoirat.
Rodunjalostus on vallannut alaa jo pidempään, ja se ilmenee yhä vaikeampina terveysongelmina koirille. Ihmisten tavoitteena on muokata koirien ulkonäköä ja kehittää haluttuja ominaisuuksia rodunjalostuksen kautta.
Ulkonäköön halutaan mitä erikoisempia ja spesifimpejä asioita, välittämättä kokonaisuudesta ja seurauksista.
Ihminen pystyy käyttämään merkittävää valtaa eläimiin, mutta vallan pitäisi tuoda mukanaan vastuuta. Eläimet eivät pysty itse suojelemaan itseään, vaan se on meidän ihmisten vastuulla. Meidän tulee ymmärtää asioiden seurauksia ja suhtautua vastuullisesti rotu- ja jalostuskysymyksiin.
Rodunjalostustoiminta tuo mieleen natsi-Saksan. Sielläkin tavoiteltiin tietynlaisia ulkonäöllisiä ominaisuuksia karmein toimenpitein ja vielä karmeimmin seurauksin. Koirien jalostuksessa on vähän samoja vivahteita. Tavoitellaan tietynlaista ulkonäköä tai suuntaa, johon rotu kehittyy, eikä välitetä kärsimyksestä, joka siitä kaikesta aiheutuu tunteville yksilöille.
Monet koirat ovat jalostustyön vuoksi saaneet erilaisia hengitysvaikeuksia, liikkumiseen liittyviä ongelmia, purentaan ja syömiseen liittyviä ongelmia, jne.
Normaalit toiminnot tai elimelliset asiat ovat vaikeutuneet ja aiheuttavat monenlaista kärsimystä sekä elämänlaadun heikentymistä. Eläimiä joudutaan usein lopettamaan ennenaikaisesti näiden syiden vuoksi.
Eläinten jalostus on iso business, ja siinä liikkuu valtavat rahasummat. Eläimiä tilataan ennakkoon kasvattajilta ulkonäkö- ja ominaisuuskeskeisesti.
Eläinnäyttelyissä ulkonäköä sitten arvioidaan ja kilpaillaan. Tietynlaiset ominaisuudet saavat enemmän arvostusta, hyväksyntää ja pisteitä.
Tämä näyttelytoiminta on suoraan kytköksissä jalostustoimintaan. Samat ihmiset, jotka ovat omasta mielestään koiraihmisiä, aiheuttavat siis kärsimystä näille rakkaille lemmikeilleen monessa vaiheessa ja monella tavalla. Tätä on vaikea ymmärtää.
Toinen ongelma on löytökoirien tuonti Suomeen. Tämän ilmiön ympärille on kehittynyt myös liiketoimintaa.
Pitäisi muistaa, että keskiössä on eläin, joka on mahdollisesti traumatisoitunut tai loukkaantunut. Tämä on surullista ja valitettavaa.
Mutta ratkaisu ei voi olla, että näitä kaltoin kohdeltuja eläimiä aletaan kuljettamaan ympäri maailmaa lentojen ja muiden kuljetusten saastuttaessa ilmastoa. Tämä on lisäksi kallista ja erittäin työlästä.
Eläimelle tämä siirtely sopeutumisineen saattaa olla jatkumoa kaikelle kärsimykselle. Usein armollisempaa olisi päästää sairas ja vahingoittunut eläin tuskistaan kotimaassaan. Kärsimyksen jatkaminen ei tee ihmisestä hyväntekijää.
Kuten missä tahansa asiassa, useimmiten järkevintä on ratkaista asiat ja tilanteet siellä, missä ne ovat syntyneet. Eläinten kohtelua ja tilanteita tulisi yrittää parantaa lähtömaissa.
Vaikka on selvää, että ongelmia eläintensuojelussa on varmasti monissa muissa maissa vielä enemmän kuin Suomessa, ei ratkaisu voi olla täyttää kotimaisia löytöeläintalojamme ulkomaisilla tuontieläimillä. Näissä taloissa on täyttä jo muutenkin, ja monet niistä ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.