Vuosi 1984 oli karkausvuosi. Alahärmäläinen kaksikymppinen Sirpa Lammi seurusteli varusmiespalvelusta suorittavan poikaystävänsä kanssa.
Karkauspäivä ja varusmiesten lomat lähestyivät, joten aikuisemmat naiset muistuttivat Lammia vanhasta kosintaperinteestä.
– He kertoivat minulle pilke silmäkulmassa, että helmikuussa olisi karkauspäivä ja minun kannattaisi kosia. Teemapäivää vietettiin vielä siihen aikaan 24. helmikuuta.
Lammi sai myös ohjeet sen varalle, että vastaus olisi kielteinen.
– Minulle sanottiin, että siinä tapauksessa saisin häneltä hamekankaan. Minun olisi kuulemma pitänyt huomauttaa, että kyseeseen tulisi vain silkki tai jotain muu julmetun kallis kangas.
Lammi otti avioliittoasian esille karkauspäivän iltana, kun Pentti Lammi pääsi lomille armeijasta.
– Olimme Pentin kodin yläkerrassa. Annoin ruusun, ja Pentti ihmetteli toimintaani. Sitten kosin.
Hamekangas jäi kauppaan, sillä mies vastasi myöntävästi. Pari meni kihloihin saman vuoden toukokuussa ja naimisiin elokuussa.
Monen vuosikymmenen jälkeen Sirpa Lammi soittaa työmatkalle olevalle miehelleen torstaihin osuvana karkauspäivänä.
– Sanon hänelle, että kosisin uudestaankin. Elämässämme on ollut paljon surua mutta iloakin. Ensi syksynä vietämme 40-vuotishääpäivää. Kannattaa uskoa romantiikkaan, vaimo sanoo.
Avioliittonsa aikana hän on kuitenkin saanut hamekankaan mieheltään.
– Olimme lomareissulla Intiassa, ja Pentti osti siellä sinipalloista valkoista kangasta. Räätäli ompeli siitä minulle mekon. Minulle sattui käymään niin, että sain sekä miehen että hamekankaan.
Tärkein tavoite oli hankkia aviomies
Nykyään karkauspäivää vietetään 29. helmikuuta eli nyt torstaina.
Kansanperinteen mukaan naisella oli lupa vain karkauspäivänä kosia ilman, että se aiheutti pahennusta. Jos mies vastasi kieltäväsi, naisen piti saada hamekangas hyvitykseksi.
Turun ylipistossa kulttuurien tutkimuksen opettaja ja folkloristi Kaarina Koski kertoo, ettei perinne ole suomalaisille kansanomainen tapa, sillä se levisi maailmalle Irlannista 1800-luvulla.
– Perinteemme perustuu kuitenkin siihen, että vain miehet saivat kosia. Kun neljän vuoden välein oli ylimääräinen päivä, ajateltiin, että se oli hullu ja nurinkurinen päivä, eivätkä siihen päteneet totutut säännöt. Naisilla oli kerrankin lupa kosia.
Siihen aikaan naiset saattoivat olla holhouksen alaisia.
– Pitkään ajateltiin, että naisen tärkein tavoite oli hankkia aviomies. Naimisiin pääseminen oli kuin työpaikan saaminen, ja maalaisyhteisössä emäntä oli hyvä ammatti. Kosimatta jääneistä saattoi tulla lopulta vanhojapiikoja, ja heitä voitiin pitää kelpaamattomina ja naurettavina.
Koski huomauttaa, että normi tuntui tiukemmalta kuin olikaan.
– Naimattomille tädeille oli omia roolejaan. He saattoivat ryhtyä opettajiksi tai huolehtia sukulaisestaan. Vuonna 1906 naistemme asema parani, sillä he saivat vaaleihin äänioikeuden ensimmäisinä maailmassa.
1800-luvulla oltiin sitä mieltä, että "rumat ja vastenmieliset" naiset käyttivät hyväkseen karkauspäivää.
– Naimattomiin naisiin saatettiin liittää uskomuksia. He yrittäisivät hankkia miehen yliluonnollisin menetelmin. Joissakin maissa uskottiin, että miehille koituu huonoa onnea pakkien antamisesta, sillä nainen voi vihastua ja kostaa noituuden avulla.
Siksi miehen piti antaa jotain siitä hyvästä, ettei tarjoaisikaan toimeentuloa eikä emännän ammattia. Isossa-Britanniassa mies on antanut käsineet peittämään naisen sormuksettomia käsiä.
– Suomessa hamekangas on ollut käytännöllinen hyvitys, koska taloustavarat olivat taloon kuuluvia mutta vaatteet henkilökohtaista omaisuutta.
Koski ei uudistaisi perinnettä 2000-luvulle sopivaksi.
– Saahan sitä yrittää, mutten usko sen saavan enää suosiota, koska se kuuluu pohjimmiltaan toisenlaiseen maailmaan. Tällaisenaan perinne on otollinen jokaisen omalle leikittelylle. Monet muutkin entisajan perinteet, kuten juhannustaiat, elävät nykyään leikillisinä.
Hän toteaa, että nykyään on hyväksyttävää jäädä sinkuksi, eivätkä naiset tarvitse enää miestä vahvistaakseen taloudellista ja sosiaalista asemaansa.
– Jokainen saa olla oma itsensä riippumatta siitä, onko partneria ja onko suhde virallistettu. Perinteen muuttamista ei tarvita senkään vuoksi edes leikillisesti, koska kosinta ei tule enää eteen yllättäen.
Kukallista viskoosia
Kauhavalaisen Kilokankaan yrittäjä Saara Pohjoismäki muistelee, että viimeksi mies kävi ostamassa hamekangasta karkauspäivän tietämillä kymmenisen vuotta sitten.
– Se oli kukallista viskoosia. En muista, oliko nainen jo kosinut, mutta kumminkin mies halusi hamekangasta. Ei ollut väliä, millaista se oli.
Pohjoismäki kertoo, että viime vuoden puolella kävi nainen katsomassa etukäteen valikoimaa.
– Käsitykseni mukaan käynti liittyi vuoden 2024 karkauspäivään. Saa nähdä, tuleeko hän asioimaan uudelleen.
Yrittäjä kertoo, että muilla asioilla miehiä kyllä asioi liikkeessä.
– Miehiä poikkeaa aika useinkin. He saattavat tarvita takilleen vetoketjun vaihtajaa, tai ostoslistalla on tekonahkaa tai vahvaa lankaa harrastusta varten. Nykymiehet kokevat niin, että on luontevaa asioida akkojen kaupassa.
Hän pohtii, mitä miehet mahtaisivat haluta, jos he eivät itse suostu mielitiettynsä kosintaan.
– Varmaan nauloja tai jonkin ruuviväänninsarjan. Tällainen tulisi kyseeseen varmaan silloin, kun pari seurustelee, eikä pakkien saaminen toisi säröä suhteeseen.
Pohjoismäki tuumaa ja lisää hetken päästä:
– Sukupuolirooleista yritetään päästä eroon, joten pitäisi miettiä jotain muuta... Ehkä voisi viedä pakit saaneen kosijan syömään, se kävisi varmaan kaikille.
Välillä verhokangastakin
Eurokankaasta Vaasasta kerrottiin, että se tapaa nostaa karkauspäivän esille sosiaalisessa mediassa.
– Hieman hymyssä suin teemme asiasta kivan noston, sanoo apulaismyymäläpäällikkö Evelina Rentola-Aaltola.
Hänen muistinsa mukaan mies kävi hamekangasostoksilla noin 15 vuotta sitten. Kankaaksi valikoitui villakangasta.
Seinäjoella Eurokankaassa myyjä Kirsti Peltonen toteaa myös, että edellisestä tapauksesta on kulunut ainakin kymmenen vuotta.
– Miehet ovat taitaneet antaa aika usein myöntävän vastauksen, Peltonen tuumaa iloisesti.
Lapualla toimi aiemmin Puuhalanka-liike. Siellä todistettiin perinteen jatkumista vielä niinkin hiljan kuin karkausvuonna 2016.
– Joku mies tuli ja totesi, että piti saada hamekangasta. Mukaan lähti tummapohjaista kukkakangasta, kertoo silloinen yrittäjä Pirkko Salomäki.
Seinäjoen Kangaskeskus myi ennen myös vaatekankaita. Myyjä Riina Raita muistelee sen jälkeen sattunutta tapausta.
– Meillä ei ollut enää hamekankaita, joten mies valitsi verhokangasta. Muistelisin, että hän haki sitä jo kaiken varalta.
FAKTA: Karkauspäivä ja sen perinne
Kuluvan vuoden helmikuun 29. päivä on karkauspäivä. Karkauspäivä lisätään kalenteriin neljän vuoden välein, jotta karkausvuosina vuodenajat pysyvät paremmin tahdissa Maan kiertoradan kanssa.
Karkauspäivänä pidetään Euroopassa yleisesti helmikuun 29. päivää.
Suomessa ja Ruotsissa oli ennen Julius Caesarin määräyksen mukainen käytäntö, karkauspäivä oli 24.2. Ruotsi siirsi erityispäivän 1990-luvun puolivälissä helmikuun loppuun ja Suomi vuonna 1998.
Perinteen mukaan karkauspäivänä nainen saa kosia miestä. Kosinnasta kieltäytyvän pitää antaa naiselle hamekangas hyvitykseksi.
Lähde: Wikipedia
