Suvi Peltola
Kuva: Jarno Pellinen
Kun kesälomani aamukammassa oli jäljellä yhdeksän päivää, löysin itseni erään eteläsuomalaisen pikkukaupungin torilta. Kökötin pitkällä puisella penkillä, jonka toisessa päässä istuneiden herrojen yhteenlasketuksi iäksi arvioisin liki 150 vuotta.
Viereisille penkeille asettunut torikansa oli sekin mieluummin varttunutta kuin nuorta. Joukossa näkyi muutamia työikäisiä, mutta ylivoimainen enemmistö oli ohittanut eläkeiän rajapyykin jo hyvä tovi sitten.